Mitä meidän pitäisi tehdä?

Suurleirillä iski ihan jumalaton treenikärpänen. Pari viimistä kuukautta on mennyt melko vähäisten treenien merkeissä, johtuen tosin lähinnä työharjoittelusta ja kesäkuun menoista. Nyt onkin sitten loppukesä lomaa, joten mitäs muutakaan tässä.. Tosin, niin kuin joskus eräässä postauksessa totesin, me tehdään mielummin ensin fiiliksellä ja sitten vasta tavoitteella. Aida ei muutenkaan ole luonnoltaan se kaikista helpoin harrastuskoira, vaikka miellyttämisenhalua löytyykin niin monia asioita kyseenalaistetaan ja tarkastellaan miksi täytyy tehdä. Uroksen ja nartun ero(ko)? Tässä kuitenkin juttuja, mitä pohdin meille lähitulevaisuuteen!

Seuraaminen. Aida sinänsä "seuraa", mutta se voisi olla 10 x tiiviimpää sekä varmempaa. Sekin on lähinnä vahingossa opetettu, kun oon lenkillä pyydellyt kontaktia välillä. Joten kunnolliseen tokoseuruuseen ei ole vielä panostettu. En ole ihan varma miten tätä lähtisin opettamaan, mutta luultavasti sivulletulon kautta ja yhden askeleen tekniikalla.

Nouto. Tai kapulan pito. Tällä hetkellä kapula pysyy kaapissa, koska se ei vaan mene suuhun. Tai mistä tiedän, vaikka nykyään menisikin.. Tosiaan uusia sääntöjä silmällä pitäen, tää todella pitäisi ottaa treenin alle. Luultavasti innostamalla pitää vaan huijata kapula sheltin hampaisiin ja naksutella heti kun se sinne menee. Täytynee myös opetella esineen pito jollakin muulla kuin kapulalla.

Istu-maahan-siirtymät. En ole edes keksinyt käskyä vielä näille. Enkä tiedä miten opettaisin. Enkä tiedä onko takajalat vai etujalat paikallaan luontaisempaa tuolle. Öööööö. En tiedä tästä mitään.

Paikkamakuun häiriö. Paikallaanhan Aida makaa vaikka maailman tappiin asti, mutta häiriöstä en osaa sanoa oikein mitään. Toiset koirat, ihmiset, pyörät, autot, lelut, namit, yleinen hälinä..?! Täytynee lähteä vetämään joku treenikerta tuonne rakennustyömaan lähelle ja katsoa kuinka paljon ja mistä se ottaa häiriötä.

Ruutu. On mun mielestä yks hauskimmista tokoliikkeistä ja esimerkiksi yks Jessen lempparijutuista. Helpottanee tulevaakin kun otetaan tää työn alle mahdollisimman pian. Avoimeen meillä ei oo tosin mikään kiire.

Verijälki. Tää oli hirmu hauskaa Jessen kanssa! Aidankin kanssa pitäisi ottaa hommaksi ja tilata seuraavaksi lihojen mukana verta.

Namiruutu. Lisää nenähommia, aina ei jaksa treenata ja nuuhkuttelu saa sähköjäniksen hyvin nopeasti off-tilaan. En ymmärrä miksei olla tehty. Toiminee myös hyvänä harjoituksena varsinaisen jäljestyksen opettamiselle, jos ikinä siihen suuntaan jaksetaan lähteä.

Temput. Aida osaa harmittavan vähän temppuja. Aina ei tosiaan jaksa hinkata niitä millintarkkoja tokoliikkeitä, ja kurreasentohan on tosi hyödyllinen, eikö? Ja onhan se tosi viihdyttävää, kun kaverit kyselee kyläillessä "mitä temppuja se osaa", jonka jälkeen voi näyttää kun koira hyppää ilmassa voltin.

Mulla ois ihan törkeen paljon intoa tehdä kaikkea, mut täytyy pitää mielessä se fiilis. Onhan tässä monta vuotta aikaa, mutta toisaalta kasvattaja väläytteli ajatusta pennuista ensi kesän juoksuille ja mun mielessä kummittelee ajatus TK1:stä.. Mutta tosiaan. Fiiliksen mukaan. Eiks je.

Katso kenguru loikkaa

Aidan tyylinäyte tämänhetken sivulletulosta. En oikein tiedä mitä tekisin tuon pomppimisen kanssa - eihän siitä periaatteessa haittaakaan ole, mutta haittaa ehkä oikean paikan tarkennusta? Omassa palkkaamisessa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että palkkaisin matalammalta. Pitää alkaa myös tiukentaa kriteerejä palkkauksen suhteen, että vain oikeasta paikasta ja pikkuhiljaa siirtyä myös siihen, että vain tiiviistä istumisesta.

Mutta pakko se on todeta että olen erittäin ylpeä pikkutyypistä! Sen kanssa on nykyään huomattavasti kivempi treenailla, koska motivaatio kestää kauemmin ja se on tosi innoissaan kaikesta. Minun pieni tokokoiran alku!

Naks naks ja shelttikamuja

Mulla on niiiiin upea pieni shetlantilaisen alku! Se innostuu kokoajan enemmän naksuttelusta.

Ekana juttuna haeskeltiin vähän katsekontaktia. Toinen projekti on ollut istuminen ja neiti on muutenkin kova tarjoamaan kaikissa tilanteissa kyseistä asiaa, joten sehän oli ihan pala kakkua meille. Aida tajusi heti että istumisesta tulee naks sekä namia, ja ollaan päästy ottamaan jopa hieman käskysanaa mukaan.

Viimeisenä parina päivänä ollaan treenailtu vain maahanmenoa jota oon jaksanut myös videoida. Videolta tajusin paremmin kuinka "riippuvainen" se on maahanmenon suhteen mun naminyrkistä. Pitää jatkossa yrittää häivyttää sitä pois ts. olla palkkaamatta, tällä hetkellä toi näyttää siltä että nyrkkiin kiinni ja maahan. On nimittäin pari kertaa ollut ne ihanat pentunaskalit suoraan ranteessa kiinni kun Aippa käy ajoittain vähän kierroksilla tosta maahanmenosta.. Mutta on se vaan fiksu kakara! Ei tarvi muutamaa naksautusta enempää kun toi lähes poikkeuksetta tarjoaa pelkästään oikeaa asiaa. Ja ottaen huomioon että treenisessiot ei kestä kuin muutaman minuutin muutaman kerran päivässä. :)

Sunnuntaina käytiin puolitoista tuntia lenkkeilemässä Viikissä Petran sekä Taika- ja Medya-sheltin kanssa. Aidan ekat kunnon leikkikaverit! Mä olen muuttanut vasta lokakuussa Helsinkiin joten olen ihan pihalla että missä on parhaat lenkkeilypaikat sekä tuskaillut sitä että meidän asunnon ympärillä on pelkkää betonihelvettiä. No, Viikki oli kyllä ihan huippua seutua mennä koiran kanssa. Aidakin tykkäsi kun pääsi vapaasti juoksentelemaan ja pomppimaan metsässä, pääsee pentu treenaamaan tasapainoaan! Se syttyi Medyan kanssa leikkimiselle vähän hitaasti mutta varmasti, lopulta pinkoi kyllä perässä minkä jaloistaan pääsi. Ja eiköhän me vielä uusiksikin oteta ;)