PetExpo 2015 + LIPPUARVONTA!

Kuvalähde: © Messukeskus

Kuten moni muukin eläinbloggaaja - myös minä sain kunnian lunastaa bloggaajapassin PetExpoille, jotka järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 11.4.-12.4.2015. Samaan aikaan järjestetään Lapsimessut, Model Expo, OutletExpo sekä Kädentaitomessut - yhdellä pääsylipulla pääset kaikkiin tapahtumiin samana päivänä! Tarkoituksenani on olla PetExpo-messuilla molempina päivinä, joten jos näette tämän tummatukan poukkoilemassa siellä "Aida the Sheltie"-läpyskä rinnassa, tulkaa toki moikkaamaan. Käsittelen blogikirjoituksessa messuja koiraihmisen näkökulmasta, mutta nähtävillä on kaikkea herpeistä ja jyrsijöistä kissoihin.

PetExpo-lavalla on molempina päivinä sama ohjelma, joten jos jompi kumpi päivistä jää välistä, ei huolta! Lavalla nähdään kello 11.15 Etelä-Suomen Shelttien järjestämä ohjelmanumero Sheltti, iloinen ystävä. Kyseinen lausahdus pitää tietysti paikkansa, mutta onhan se tämän ainoan ja oikean rodun edustajana pakko käydä katsomassa! Käykää ihmeessä tekin, etenkin jos rotu ei ole ennestään kovin tuttu.
Kello 10.15 Royal Caninin edustaja Satu Helenius kertoo näkemyksiään "kaupunkilaiselämän vaikutuksista koirien ravitsemuksellisiin tarpeisiin". Helenius jatkaa kello 11.00 harrastus- ja työkoirien tarpeista ravinnon suhteen. Puhtaasta mielenkiinnosta haluan käydä kyllä nämä katsomassa, vaikka Royal Canin ei meidän ruokalistalle kuulu, tai tule ikinä kuulumaan..
Rakkaan Kennelliittomme vuoro koittaa 13.00, luvassa niinkin mystinen aihe kuin HauLife! - kaikkea koirista, tarkempi sisältö on kyllä täysin mysteeri mutta juuri sen takia tämän taidan käydä vilkaisemassa.

Ladies Kennel Club ry järjestää lauantaina ja sunnuntaina Expojen yhteydessä ryhmänäyttelyn FCI-ryhmille 3 ja 9, joten luvassa lauantaina terhakoita terriereitä ja sunnuntaina villejä villakoiria. Molempina päivinä järjestetään myös junior handler -kilpailu.

Messuilla on yli 70 näytteilleasettajaa yhdistyksistä lemmikkitarvikeliikkeisiin, joten uusiin rotuihin ja lajeihin tutustuminen sujuu vaivatta ja eihän sitä saa unohtaa tuliaisia kotiin vietäväksi!

Muistakaa jakaa sosiaalisessa mediassa tunnelmia messuilta hashtagilla #petexpo! :)

Ja teidän rakkaiden höpönassujen iloksi minulla on kunnia arpoa 2 hengen lippupaketti yhdeksi päiväksi messuille. Aikaa osallistua on tämän viikon lauantaihin 4.4.2015 kello 23.59 asti, joten kipin kapin kommenttiboksiin! Arvonnan tulokset julkaisen sunnuntain 5.5. aikana - sekä blogissa, että sähköpostilla voittajalle.

Tähän arvontaan teillä on mahdollisuus saada 3 arpaa..
1 arpa - Lähetä kommenttilootaan viesti joka sisältää sähköpostiosoitteesi.
+ 1 arpa - olemalla tai liittymällä lukijaksi Bloggerin kautta.
+ 1 arpa - mainostamalla tätä postausta blogissa tai Facebookissa.

Ja kertokaa halutessanne myös, mikä juuri teitä PetExpossa kiinnostaa? Voit tutustua sivuihin täällä!

○ lippujen arvo on 18 € x 2 = 36 €
○ voittaja saa yhden lippupaketin, joka sisältää kaksi (2) lippua
○ liput oikeuttavat sisäänpääsyn yhtenä päivänä 10.-12.4. Messukeskukseen (PetExpo vain 11.-12.4.)
○ voittajan tulee vastata voittosähköpostiin mahdollisimman nopeasti, jotta liput ehtivät postiin
○ jos voittajasta ei kuulu tiistaihin 7.4. kello 15.00 mitään, otan oikeuden arpoa uudelleen - eihän tuhlata lippuja!

Katso kenguru loikkaa

Aidan tyylinäyte tämänhetken sivulletulosta. En oikein tiedä mitä tekisin tuon pomppimisen kanssa - eihän siitä periaatteessa haittaakaan ole, mutta haittaa ehkä oikean paikan tarkennusta? Omassa palkkaamisessa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että palkkaisin matalammalta. Pitää alkaa myös tiukentaa kriteerejä palkkauksen suhteen, että vain oikeasta paikasta ja pikkuhiljaa siirtyä myös siihen, että vain tiiviistä istumisesta.

Mutta pakko se on todeta että olen erittäin ylpeä pikkutyypistä! Sen kanssa on nykyään huomattavasti kivempi treenailla, koska motivaatio kestää kauemmin ja se on tosi innoissaan kaikesta. Minun pieni tokokoiran alku!

Tuulen viemää

Rakkaalle lukijakunnalle tiedoksi, blogi saattaa lähipäivinä sulkeutua hetkeksi kun päivitän ulkoasua!

Suurin miinus nykyisellä asuinalueellamme: tuuli. Niin kova tuuli, että koiran kävellessä tuuli paiskoo sitä talojen seiniä päin. Tämänkin päivän 9 m/s tuuli suoraan mereltä tuntui niemessä hieman.. viileältä.

Käytiin kuitenkin vähän juoksentelemassa Aidan kanssa toistaiseksi vielä rakentemattoman Sompasaaren alueella. Kovaa tahtia sinnekin on kerrostaloja nousemassa. Tuijoteltiin kohti Korkeasaarta ja ilmeisesti sieltä jotain hajuja Aidan nenuun tunkeutui, sen verran kovasti sinne katseli ja nuuskutteli. Kuvapläjäys siitä syystä, että kerrankin jaksoin raahata kameraa lenkillä mukana. Se painaa sen verran ja kameralaukku heiluu suuntaan jos toiseen, että ihan joka päivä Nikon ei pääse meidän mukaan. Kuvat puhukoon siis puolestaan tällä kertaa.

"Hei mami, tää tuuli ei oo ihan mun juttu"

Ei lukemalla uimaan opi

Olipa kerran iso, paha omistaja joka halusi hukuttaa pienen shelttiäisen. Sen pituinen se.

Ei kai sentään, vaikka ylläoleva olisikin voinut tulla Aidan suusta. Viime maanantaina sekä tänään vietettiin aikaa uimassa Sporttihurtan tiloissa. Suihku, vesilätäköt tai mikään kastumiseen viittava ei ole ollut Aidan suuressa suosiossa – eikä uinti ollut poikkeus, kuten jo ennalta aavistinkin. Uiminen on kuitenkin niin tehokas ja luonnollinen liikuntamuoto, joten toiveissa on että pienellä totuttelulla neiti alkaisi ehkä jopa tykkäämäänkin siitä. :-)

Viime maanantaina oli siis Aidan aivan ensimmäinen hetki uida. Se hieman vastusteli altaaseen menoa, mutta päättäväisesti otettiin se kuitenkin veteen. Opettaja oli vedessä samaan aikaan ja se tuki selvästi Aidaa. Pelastusliivit päällä neiti yllätti meidät hyvällä uintitekniikalla - ei räpiköimistä tassut kattoa kohti, melko rauhallisesti se kulki kun itse kävelin altaan reunaa pitkin ja kutsuin koiraa luokse. Yritettiin myös heittää lelua veteen, se sai koiralta osakseen lähinnä järkyttyneen tuijotuksen ja väistöliikkeen.

Tänään oli sitten toinen kerta, ja tällä kertaa Aida sai luvan rohkaistua vähän itse kun opettaja ei ollut vedessä mukana. Kyllähän siitä huomasi että vähän jännää ja ei-niin-kivaa oli, mutta yllättävän kivasti kuitenkin! Edelleen sama hyvä uintityyli ja tällä kertaa Aida sitten päätti että hän haluaa jokainen kerta loikata veteen – mikä oli ihan hyvä juttu! Se ei oikein tainnut tajuta että veteen menevällä rampilla voi myös kävellä.. Muutenkaan sillä ei ollut hirveä kiire pois vedestä, vaikka neiti meinasi välillä kääntyä äkkiä poispäin niin sain sen lähes aina houkuteltua takaisin lähemmäs mua ja tekemään kierroksen loppuun. Tänään lelua heitellessä Aida jopa osoitti hetkellistä kiinnostusta sitä kohtaan ja taisi jo hetken ajatella voivansa tarttua siihen, mutta taisi todeta että ei nyt liian suuria kehitysaskelia kerrallaan..

Seuraavan kerran mennään uimaan varmaan Etelä-Suomen Shelttien kanssa, siihen asti Aida voi siis huokaista helpotuksesta! Kesällä on kiva nähdä onko meno eri luonnonvesissä, jos osattaisiin jo vaikka silloin juosta lelun perään.. :-)

Pikkutytölle pinkkiä

Sukelsin eräänä päivänä eBayn ihmeelliseen maailmaan, ja siellä tuli nimilaattoja koiran pantoihin. Aidalta puuttuu omansa, joten en voinut vastustaa houkutusta.. Hinta ei päätä huimannut ja valinnanvaraa oli, joten näpyttelin ostoskoriin pinkin, luunmuotoisen nimilaatan - ja sain valita molemmille puolille kaiverrukset! Nimen omaan kaiverrukset, ei mitään pilipali leimoja jotka kuluu kuukaudessa pois. Niin, paljonko maksoi? Kaksipuolisen kaiverruksen ja vapaasti valitun muodon ja hinnaksi tuli postikuluineen noin 6 euroa. Ihan uskomattoman halpaa, olen nähnyt täällä kotoisessa Suomessa vastaavia huomattavasti kalliimmalla.. Kaiken lisäksi se tuli postissa suoraan kotiin noin viikossa Jenkeistä. Eli mikäli siis suunnittelette hankkivanne nimilaattoja pantoihin, suosittelen klikkaamaan itsenne tänne!

ps. ei ollut maksettu mainos!

Koiran kanssa kerrostalossa.. vai maalla?

"Otan pennun sitten, kun asun rivitalossa."

No, asunko? En. Kun suunnittelin toisen koiran ottamista, tiesin että se tulisi olemaan hyvin erilaista kuin ensimmäisen koirani Jessen kanssa. Kun pentu silloin vuonna 2006 tuli meille, asuin isossa omakotitalossa maalla, monta hehtaaria omaa pihaa. Oli kesä - ja sisäsiisteysopetus sujui kuin itsestään. Vietettiin ulkona lähes kaikki aika kun pentu oli hereillä. Ja kuinka helppoa oli aina pennun unien, syömisen tai leikin jälkeen vain napata se kainaloon ja laskea oven viereen nurmikolle. Energian purkaminen ja vapaana olemisen opettelu oli helppoa. Ei pahemmin häiriötä, paljon metsää, peltoa ja rantaa.

Aidan tullessa asuin - ja asun - kerrostalossa, vain parin kilometrin päässä Helsingin keskustasta, ja kaiken lisäksi oli joulukuu. Ensin laitan takin päälle, hihnan pennulle, kengät jalkaan, etsin hukassa olevat avaimet ja juoksen rappuset alas - alkuaikoina jopa puolen tunnun välein. Onneksemme asumme vain kolmannessa kerroksessa ja sisäpihalle päästäksemme ei tarvitse kävellä kuin yhdet rappuset alas. Kerroksia on kuitenkin kahdeksaan asti.. Aluksi Aida sai oleilla sisäpihalla vapaana, mutta sen kasvaessa ja rohkaistuessa en uskalla pitää pentua niin useasti enää vapaana sisäpihalla.

Kun astuu ovesta ulos - meidän tapauksessamme - edessä on kerrostalojen varjostama asvalttiviidakko. Lähin edes vähän metsää muistuttava kaistale on kyllä jossain hyvin kaukana. Ei mikään nautinnollisin koiran ulkoilutuspaikka - saati koiralle kovin mukavaa tallustella asvaltoituja katuja hihnassa! Yleensä hypätäänkin metroon sekä bussiin jotta Aida pääsee juoksemaan vapaana ja nauttimaan luonnosta.

Esplanadin puistossa

Toisaalta meidän jokainen lenkkeily on treenaamista häiriötekijöihin, toisiin koiriin, ihmisiin, polkupyöriin, metroihin, busseihin, autoihin, työkoneisiin - you name it. Käydään tosi monesti Kampissa pyörimässä ja treenailemassa sitä että kaikkea ei tarvitse moikata, kaikki ei ole yli-ihmeellistä, mitään ei tarvitse pelätä. Koira tottuu väkisinkin eri kulkuvälineissä matkustamiseen, koska emme omista esimerkiksi autoa. Maalla asuessamme jouduttiin tekemään erillinen reissu näitä varten.

Metrokoira

Vaikka onhan se pakko myöntää, että jos muuttaessani olisin tiennyt muutaman kuukauden päästä ilmestyvästä koiranpennusta, olisin ottanut yhdeksi asuntokriteeriksi hyvät lenkkimaastot. Ei sitä joka päivä jaksa lenkkiä varten ottaa julkista kulkuvälinettä alle.. Mutta - molemmissa asumismuodoissa siis puolensa, eikä kumpikaan ole este koiran ottamiselle.

Tonnikalanamit

Mä oon miettinyt mikä ois Aidalle ultimateherkkua. Tänään välähti! Treenailtiin naksuttimella ja avomies teki keittiössä ruokaa tonnikalasta. Samantien Aidan keskittyminen herpaantui ja nuuskutteli siihen malliin keittiön suuntaan että ai ai kun pääsis. Vauvatokon lopuksi penska sai vielä teelusikallisen tonnikalaa ja sehän oli ihan pähkinöinä.

Suuntasin samantien Siwaan ja kehittelin näinkin luovan reseptin:

Tonnikalanamit (tästä tulee noin puoli pellillistä)
- 1 purkki tonnikalahiutaleita (tai paloja, ne ovat kalliimpia) öljyssä/vedessä
- 1 kananmuna
- 3 rkl perunajauhoja
(- jos vedessä, lorauttaisin öljyä sekaan)

Kananmuna kulhoon, sekoita rakenne rikki. Päälle tonnikalat ja perunajauhot, sekoita esimerkiksi haarukalla ainekset toisiinsa. Mitä pienemmäksi tonnikalan saa, sitä paremmin se pysyy kasassa. Luulen, että esimerkiksi sauvasekoitintakin voisi käyttää.

Levitä seos pellille ja laita uuniin.

Ja sitten eikun paloiksi! Totesin että parempi antaa levyn jäähtyä jonkin aikaa - leikkaaminen oli huomattavasti helpompaa. Sitten pakastelin namit 1-2 treenikerran annospusseihin. En tiedä säilyvyydestä jääkaapissa, mutta namit suli tosi nopeasti joten ne sai tarvittaessa lähes heti käyttöön.

Reseptin virallisen testaajan arvosana: 6/5. Pakko todeta että nämä tuoksahtaa sen verran vahvasti tonnikalalle että olen havainnut nämä itsekin kaikenlaisessa treenikäytössä superhyviksi - huomion kiinnittäminen häiriön sijasta nameihin/muhun on taattu. ;)

Minne se pikkupentu katosi?

Liibalaabaa luvassa..

Voi apua! Tuli kaivettua kamera pitkästä aikaa esiin (krhm, kuka olikaan kadottanut akkulaturin..) ja totesin että vauvasta on tullut jo melko iso. Voiko sitä enää edes vauvaksi sanoa? Välillä mä omistan maailman ihanimman ja kuuliaisimman koiran, välillä taas ei-niin-ihanan varhaisteinin. Eikä Aida oo vasta kuin 4 kuukautta! Hui. Kovaa vauhtia se kieltämättä kasvaa, harmi vaan että taitaa maksimikorkeudet paukkua pian.. Toivon ihmettä ja pikaista kasvun hidastumista.

Meillä alkaa parin viikon päästä uintikurssi Sporttihurtassa jota odotan niin innolla kuin mielenkiinnolla - Aida ei oo ollut tähän mennessä kovin innoissaan mistään, mihin liittyy kastuminen.. Prinsessa kiertää kaikki vesilätäköt mitä ikinä vastaan tulee, ja jos joutuu jostain syystä suihkuun niin soittaisi varmaan SEY:lle jos pystyisi.