Käännän kaikki ongelmat voitoksi..

.. käännän ne voitoksi, en tiedä miten, mutta käännän ne voitoksi.

Kiitos Herra Ylppö näistä sanoista! Näin me tehdään. Valonnäyttäjä-blogissa oli pohdittu omaa treenaamista ja harrastamista SWOT-analyysin avulla. Olen itsekin tehnyt näitä muunmuassa opiskelujen parissa, mutta en ole edes tajunnut että tätä strategian laatimiseen tarkoitettua nelikenttämenetelmää voisi soveltaa koiramaailmaan.

SWOT-analyysi	POSITIIVISET	NEGATIIVISET
SISÄINEN	Vahvuudet: Tekemisen meininki Koiran helppo motivointi Potentiaalinen harrastuskoira Luonteet natsaa yhteen Ohjaajalla jotain tietotaitopohjaa Koiran miellyttämisenhalu	Heikkoudet: Innokkuuden kanavointi / vireenhallinta / koira kiihtyy Ajanpuute Ohjaajan järkyttävä kisajännitys Häiriötreenin puute - ei treeniporukkaa
ULKOINEN	Mahdollisuudet: Yhteisen lempparilajin löytäminen Naksuttimen käyttö Pääkaupunkiseudulla paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia  Saumaton yhteistyö ja suhteen paraneminen Blogin kautta lukijoilta palautetta treenistä Tokon alempien luokkien koularit	Uhat: Koira seuraa kättä Koiran terveys - ei vielä kuvattu tai muuten tutkittu Ohjattuihin treeniryhmiin vaikeahko päästä Elämäntilanteen (äkillinen) muutos

Vahvuuksiin pohdin meitä yhdessä, erikseen ja yhteistyön kautta. Aida on luonteeltaan juuri sopivan pehmeä minulle, en usko että kovempi koira sopisi käsiini kovinkaan hyvin. Aida ei kuitenkaan ole verrattavissa esimerkiksi Jesseen, eläkeläiskoiraani, joka on aivan täydellinen lapanen, paineistuu herkästi ja muuttuu helposti lähes täysin toimintakyvyttömäksi. Aida on todella ahne ja helposti motivoitavissa ruoan avulla, mutta toimii tyydyttävästi myös sosiaalisella palkalla.

Mielestäni on tärkeää että harrastamista pohtiessa tiedostaa sen, millainen on itse luonteeltaan ja millainen koira juuri niihin omiin käsiin sopii. On oikeasti aika vaikeaa, kun helposti hermostuva omistaja saa käsiinsä samanlaisen koiran. Tietysti tällaisia ei-niin-yhteensopivia luonteita on mahdollista paikata, kun on vain itse valmis muuttumaan ja muokkaamaan omaa käytöstä sekä ymmärtämään myös koiraa. Aida on luonteeltaan juuri sellainen perus paimenkoira, joihin olen itse mieltynyt. Miellyttämisenhaluinen ja aina valmis tekemään.

Heikkouksiin jouduin kirjaamaan tuon innokkuuden. Tässä olisi ohjaajalle paikka opiskella ja paneutua siihen, miten innokkuuden ja impulsiivisuuden saisi kanavoitua paremmin tekemiseen - ja miten rauhoittaa koira tiettyjä liikkeitä varten. Kyllä, haluan että koira seuraa innokkaasti ja sen naamasta paistaa iloisuus. Ei, en halua jättää kohta avaruuteen asti pomppaavaa, jännittynyttä viulunkieltä paikkamakuuseen.. Ruokapalkka aiheuttaa välillä aivan liikaa ylimääräistä sähläämistä ja sekoilua, ja tässä tulisikin miettiä kuinka panostaa enemmän kehuilla palkkaamiseen.

Mä olen aivan järkyttävä kisajännittäjä ja Jessen kanssa kisaaminen tyssäsi pääasiassa siihen. Koira luki minua aivan kuin avointa kirjaa > paineistuminen > toimintakyvyttömyys. En halua törmätä samaan Aidan kanssa ja ajatuksena on muunmuassa mahdollisimman pian päästä esimerkiksi hyvällä mielellä möllitokoihin tai muihin leikkimielisiin kisoihin, jotta omaan päähän iskostuisi se ajatus että ei tämä ole aina niin vakavaa.

Ajanpuute on ainakin tällä hetkellä yksi suurimmista ongelmista, tällä hetkellä olen nimittäin koulun työharjoittelussa ja teen samaan aikaan osa-aikatöitä. Siinä ei jää enää montaa tuntia koiralle. Onneksi asia on muuttumassa! Ajanpuutteen lisäksi on aika surkeaa, että meillä ei ole tällä hetkellä mitään treeniporukkaa. Treenaamaan meidän kanssa, anyone? Musta tuntuu etten enää ees osaa kunnolla treenata kimpassa kenenkään kanssa.

Mahdollisuuksiin mietin sekä ympäristön meille tarjoamia mahdollisuuksia että sitä, mitä voisimme saavuttaa. En ole ihan varma onko toko juuri se meidän juttu, haluan kyllä silti päästä treenaamaan ja kisaamaan kyseisessä lajissa. Ei olla vielä päästy edes testaamaan kaikkea mitä koiramaailma tällä hetkellä tarjoaa ja mikä sopisi juuri meille koirakkona kaikista parhaiten. Yhteistyötä voi aina parantaa ja mikäs muukaan sitä paremmin parantaisi kuin yhdessä tekeminen ja toisista oppiminen!

Naksuttimen käyttöä ja sheippaamista meidän pitäisi harrastaa paljon enemmän. Aida on melko kivasti asioita tarjoava koira, kunhan en liialla namilla ohjaamisella tukahduttaisi tätä taitoa.

Uhkiin kirjasin juuri tuon koira seuraa kättä -ongelman. Mulla oli pieni kausi jolloin ei naksutinta pahemmin laatikosta kaivettu ja ohjattiin lähinnä namin avulla koira tekemään asioita, mm. olen opettanut seuraamista imuttamalla. No, nyt kun naksutin on taas ollut käytössä niin olen huomannut pientä kankeutta asioiden tarjoamisessa. Onneksi kyseessä on kuitenkin asia johon voi omalla koulutustyylillä vaikuttaa.

Aidaa ei ole tosiaan vielä kuvattu, ja toivon että sieltä tulee vähintäänkin mun harrastuskäyttöön sopiva terve koira. Ikinähän näistä ei kuitenkaan voi tietää.. Oma elämäntilanne on myös luonnollisesti harrastuksiin vaikuttava tekijä - esimerkiksi tällä hetkellä nämä mun kaksi työtä syö meidän harrastamisesta jonkin verran.

No mutta! Mun mielestä oli tosi kiva tehdä tätä ja olisin voinut kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka paljon. Kokeilkaa ihmeessä, auttaa pohtimaan kivasti nykyistä ja tulevaa.

Miten musta tuntuu, että tän pienimuotoisen blogihiljaisuuden jälkeen on uskomattoman vaikeaa tuottaa selkokielistä tekstiä? :D

Esittelyssä FitPAWS - uusi postaussarja!

Haluan jo etukäteen sanoa, että tämä ei ole maksettu mainos! Ajattelin kuitenkin, että tällainen postaussarja voisi piristää blogia ja tuoda ehkä uutta, mielenkiintoista informaatiota teille. En nimittäin itse löytänyt näistä tuotteista yhdenyhtäkään blogiartikkelia tai muuta suomenkielistä lähdettä, joten miksen tarjoaisi sitä itse.

Lemmikkimessuilla, Sonarcin ständillä oli esittelyssä FitPAWS-tuotesarja. Sarjan on tuonut markkinoille yksi Amerikan merkittävin voimistelutarvikkeiden tuottaja, Ball Dynamics International. Jo yli 20 vuotta heillä on ollut markkinoilla ihmisille tarkoitettu tuotesarja FitBALL, johon sisältyy esimerkiksi jumppapalloja ja muita treenaustarvikkeita. Vuonna 2010 yhtiössä kuitenkin huomattiin ihmisten käyttävän FitBALL-tuotteita koirien treenauksessa, mutta kuten varmasti jokainen blogin lukija tietää, koirat ovat tunnetusti hyvin erilaisia rakenteeltaan kuin ihmiset. Ihmisille tarkoitetut tuotteet eivät ole käyttötavoiltaan saati materiaaleiltaan erityisen turvallisia nelijalkaisten otuksiemme käyttöön. Tästä kuitenkin aukesi aivan uudenlainen ajatus - mitäpä jos koirat saisivat aivan oman tuoteperheen: FitPAWS.

Kyllä. Kuulostaa dobolta. Yhtäläisyyksiä löytyy luonnollisesti. FitPAWSin tuotteet ovat kuitenkin tarkoitettu ainoastaan koirien lihaksiston ja tasapainon harjoittamiseen eikä siinä yhdisty samalla tavalla koiran sekä omistajan yhteiset lihaskuntoharjoitteet. Kiinnostuin hurjasti tästä tuoteperheestä, sillä tällä hetkellä FitPAWSilla taitaa olla 7 toisiaan tukevaa tuotetta, esimerkiksi donitsin ja maapähkinän muotoisia palloja ja tasapainotyynyjä. Lähes kaikkia tuotteita voi yhdistellä joko helpottaakseen tai vaikeuttaakseen koiralle tehtäviä harjoitteita. YouTubesta löytyy paljon erilaisia esimerkkejä harjoituksista, joita palloilla ja tyynyillä voi toteuttaa. Itse en kuitenkaan henkilökohtaisesti suosittele esimerkiksi tasapainotyynyjen pinoamista tai muita pyramidimuodostelmia, sillä pienikin virheliike voi vaarantaa koiran turvallisuuden ja terveyden. Omin päin harjoitellessa täytyy pitää maalaisjärki päässä ja olla jokseenkin perillä koiran fysiologiasta ja anatomiasta. Ei myöskään sovi unohtaa lämmittelyjä ja jäähdyttelyjä tuotteiden käytön ohessa. Ja kukaanhan ei treenaa sairasta tai kipeää koiraa? Lisää tietoa esimerkiksi turvallisuudesta löytyy netistä englanniksi.

Sitten meihin. Aida on ollut perus dobopalloistakin melko kauhuissaan, joten ajattelin aloittaa helpolla - pelkällä tasapainotyynyllä! Sekin aiheutti osakseen mulkoilua ja "en varmasti laita tassuja tuohon"-ajatuksen koiran pään yläpuolelle. Sitkeä istuminen lattialla naksutin kädessä tuotti kuitenkin tulosta ja sain iskostettua Aidan päähän ajatuksen, että on ihan ookoo laittaa etutassut sen kummallisen, sinisen, muovisen tyynyn päälle. Aluksi riitti pelkkä katsahdus kohti tyynyä, sen jälkeen naksauttelin jalkojen liikuttelusta kohti tasapainotyynyä ja lopuksi jalka eksyi koskettamaan tyynyn reunaa. Lopettelin treenikerran siihen kun Aida tajusi että on kannattavaa laittaa molemmat tassut tasapainotyynylle. Ei kannata ahnehtia!

Meidän FitPAWS-polku jatkuu aivan varmasti! Ajattelinkin kirjoittaa kokemuksistamme ja harjotteistamme tänne blogin puolelle, seuraava postaus koskeekin paremmin mitä kaikkia harjoitteita voi tasapainotyynyllä tehdä.
Miltä tuotesarja mielestäsi kuulostaa? Onko liikaa yhtäläisyyksiä doboon, tekeekö mieli kokeilla vai haluatko totaalikieltäytyä koko jutusta? Mä haluaisin kuulla teidän ajatuksia, itse sain messuilla nimittäin ihan törkeän kipinän tutustua tuotteisiin paremmin!

Lemmikkimessut 2015

Ensimmäinen messupäivä ohi! Tai no jos tarkkoja ollaan, niin oikeastaan toinen. Perjantaina olin työharjoittelun kautta Metsämessuilla 4H:n pisteellä töissä. Tänään kuitenkin ihan turistina blogipassin kanssa heti kymmeneltä kiertelemässä ja vinguttamassa Visaa.. Ei mua sais päästää tonne messuille tällasena materialistina..

Tänä viikonloppuna Messukeskuksesta löytyy vähän jokaiselle jotakin, kun koko messutapahtuma kulkee nimellä "Meidän Viikonloppu" jonka alla sitten viisi eri tapahtumaa. Lemmikkimessut löytyvät kuitenkin Messukeskuksen yläkerrasta hallista 5 ja sinne siis itsekin suuntasin.

Mun makuun messut oli paremmat kuin keväällä järjestetty PetExpo. Enemmän näytteilleasettajia ja paljon kiinnostavampia ständejä. Hyvä! Areenalla oli kiinnostavia esityksiä, joita käyn varmaan huomenna katselemassa paremmin. Rotujärjestöt ja muut yhdistykset oli selkeästi omalla alueellaan ja myyjät omallaan. Hallissa järjestettiin myös pentunäyttely. Tänään päätin kuitenkin vain kierrellä kojuilla ja shoppailla sekä tutustua tuotteisiin, voimat oli aika lopussa tämän työviikon jäljiltä.

No mitäs sieltä messuilta sitten tarttui mukaan?

Puuilosta nappasin mukaan parit lelut, suurin osa meidän pehmoleluista on niin revittyjä että pitäähän niitä välillä päivittää. Sit tommonen suhteellinen turvallinen lelu jonka sisään saa nameja, kätsy jättää Aidalle kun jää yksin kotiin! Kaupan päällisiks saatiin hihnaheijastin.

No näistä on kyllä pakko sanoa, että Berran kojulla tiedettiin mitä on asiakaspalvelu. Pohdin siinä M- sekä L-kokoisten heijastinliivien (5 €) väliltä. Myyjä tuli ja sanoi, että pistetään molemmat pakettiin 7 eurolla jos en osaa päättää. Huippua, ja niinhän siinä kävi että L-kokoisessa mahtuu lavat liikkumaan paremmin. 

Best Friendin herkut oli ilmaisnäytteitä! ShowLinkin ständiltä nappasin mukaani ihanan vaaleanpunaisen kansion rekkareille ja rokotuskirjoille sun muille tärkeille papereille. Tykkään pitää tärkeät paperit järjestyksessä niin ei sitten ne tulevilla näyttely- ja kisamatkoilla ruttaannnu. Kaupan päällisiksi numerolapun pidike, Koiramessut 2014. :D 

Ja sitten! Berran treenitasku. Mulla on kyllä treeniliivi, mut jotenkin sitä ei tule koskaan heitettyä päälle ja se tuntuu välillä vähän ahdistavalta paksumpien takkien kanssa. Uskon että tää treenitasku ratkaisee ongelmat, helppo heittää minkä tahansa vaatteen päälle ja vyötärössä on sopivasti kiristys-/löysäysmahdollisuutta.

Plussana yks juttu, mikä saapuu hieman myöhemmin ja luvassa jos jonkinmoista postausta aiheeseen liittyen. Pysykää kuulolla siis.. ;)

Meidän vuosi

Vuosi sitten marraskuu oli synkkä. Koko syksyn olin haaveillut koirasta - en ollut yli kymmeneen vuoteen tottunut elämään ilman karvaista kaveria. Olin pitkin vuotta etsinyt shelttiurosta, merlen väristä. Sopivia pentuja ei vaan löytynyt ja olin aina vähän myöhässä pentukyselyistä. Sitten se tuli vastaan Facebookin aikajanalla. Niin, siis soopelin värinen narttupentu joka kaiken lisäksi etsi vielä sijoituskotia. Jossain mielenhäiriössä lähdin heti kirjoittamaan yksityisviestiä kasvattajalle, joka totesi kyselyitä tulleen paljon ja on ehkä yhteydessä myöhemmin. Lannistuin. Taas myöhässä. Vaan mitäpä vielä? Jonkun ajan kuluttua sain takaisin päin viestiä, että olisimme luultavasti oikein mainio sijoituskoti tälle mussukalle erityisesti sijaintimme takia. Sovimme treffit Porvoon linja-autoasemalle parin viikon päähän, ja sieltä sitten jatkaisimme matkaa yhdessä kasvattajan kotiin pentusia katsomaan.

Ja siellä se oli. Pentueen ainut narttupentu, hieman veljiensä varjoon jäävä - vaan ei liikaa. Ihastuin samantien ja pennuntuoksusta huumaantuneina sovimme vielä yhden tapaamisen ennen varsinaista hakureissua. Seuraavalla tapaamisella hakupäiväksi sovittiin 26.12. Joulun odotus oli mieletöntä aikaa - voiko parempaa joululahjaa itselleen antaa, kuin pienen, pehmoisen shelttipennun?

Aida 5 viikkoa & Aida 7 viikkoa

Tapaninpäivän aamuna en malttanut pysyä pöksyissäni. Ihmekös tuo.. Olin viettänyt joulua vanhempieni luona yhdessä avomieheni kanssa, ja puolenpäivän aikoihin äitini starttasi auton Haminasta kohti Porvoota. Pennun hakeminen näin oli tuplasti helpompaa kuin bussilla kulkien, meillä kun ei edelleenkään sitä autoa ole. Matkan aikana tarkistin noin tuhannesti että minulla oli edelleen rahat lompakossa ja muut tarvittavat vermeet mukana. Shelttipennulle oli varattu peitto matkalle, jotta sille ei tulisi kylmä. Vielä matkallakin pohdimme, että olisiko se nyt Aida vai Nilla? Puolivälissä päätin, että Aida siitä tulee. Ja niin siitä tuli. Kasvattajan luona kirjoitimme sijoitussopimuksen, pakkasimme kasvattajalta lelun ja pentupeiton mukaan ja pakkasimme uuden, kolmihenkisen perheemme autoon. 

Seuraavat päivät vietin lattiatasossa Aidaa ihastellen ja sen kanssa leikkien. Koko asunto oli vuorattu sanomalehdillä, mutta jostain syystä pentu löysi aina sen paikan, missä ei ollut lehteä. Sisäpihalla oli paljon kaikkea jännää tutkittavaa. Kaupungin äänet sekä kiinnostivat että jännittivät - muutaman päivän kuluttua hakureissusta pentu pääsi ensimmäistä kertaa sekä metroon että bussiin ihmettelemään kaupungin vilinää. Kovasti jännitti, mutta kaupungissa Aida oli oikein reipas ja pätevä pieni koiran alku. Kotimatkalla väsytti jo niin paljon, että silmät lupsahtelivat kiinni. Viereisen penkin mummot ihastelivat pientä karvapalloa. 

Viikkojen saatoissa opettelimme, että sisälle ei saisi pissata, seiniä ei saa syödä eikä johtoihin saa mennä pyörimään. Lelut on paljon kivempia purra kuin ihmisten kädet. Hihnassa ei poukkoilla ympäriinsä vaan kävellään nätisti. Ja kun mami pyytää tänne, niin siitä saa paljon namia! Hetkinen. Hmm. Miten minusta tuntuu, että muistutan vielä edelleen näistä asioista?

En voi todeta että hetkeäkään en olisi katunut. Pitkän Järvenpäässä vietetyn koulupäivän jälkeen kotona ottaa Duracell-sheltti ja ulkona sataa kaatamalla vettä samalla kun merituuli piiskaa kasvoja. Sohvatyynyn syöty vetoketju vähän vituttaa. Ja se järsitty kulma seinässä.. Vaan voin todeta, että tämä vuosi on antanut minulle rutkasti enemmän iloa, kuin pari sitä edeltävää. Pieni karvapallo ei ehkä ole enää niin pieni, mutta Aida on uskomattoman kaunis nuori sheltti. Eikö? :)