Tokosheltin alku

On se jännä, miten koirankin fiilis vaihtelee ja kuinka tuo kasvaa ja kehittyy. Toisena päivänä mietin, että meillä on kyllä pitkä ja kivinen tie sinne TK1:seen, ja toisena taas sitä, kuinka huippua tuota koiraa on kouluttaa. Tänään oli jälkimmäinen päivä. Koira oli ihan liekeissä (okei, ehkä vähän liiankin), tarjosi juttuja ihan huikeesti ja jaksoi tehdä hyvällä moottorilla paljon kauemmin kuin yleensä. Jäi niiiin hyvä  mieli!

Olen nyt aloittanut seuruun tehotreenaamisen sillä, että pyydän koiran sivulle, imutan pätkiä ja lopetan pysähtymiseen, jolloin koiran luonnollisesti täytyy istua. Ajattelin aluksi, että perusasennon vaatiminen loppuun voi olla liikaa, mutta hieno hurtta on tarjonnut sitä alusta asti itsenäisesti joten miksi ei. Imuttamiseen päädyin sillä, että sen avulla pääsee tekemään pidempiäkin pätkiä ja treenaamaan takapään käyttöä jo heti alusta asti. Käden häivytän myöhemmin pois niin, että nostan nyrkin hetkeksi pois ja palautan sen paikalleen. Kontaktin suhteen tuskin tulee olemaan ongelmaa, sitä Aida pitää niin hyvin jo perusasennossa. Kuvista päätellen perusasennon suhteen voisi hakea hieman ryhtiä.. Etujalat viistää vähän turhan paljon maata. On ihan huippua omistaa tällainen harrastustoveri!

Ja mitäpä vielä. Aiemmin kirjoitin, että Aida ei nosta kapulaa. Ei vaan nosta. Ei, vaikka kapulaan olisi hierottu tuhannen auringon voimalla kaikista parhaimmat juustot. Koira lähinnä juoksee karkuun, kun näkeekin moisen puisen härpäkkeen. Pidin taukoa koko jutusta ja ajoittain väläyttelin epäilevälle sheltille mahdollisuutta ottaa kapula ihan vahingossa suuhun. Hetsailin Aidaa kapula kädessä ja kun se erehtyi ottamaan kyseisen esineen hampaisiinsa, pistin bileet pystyyn. Pari päivää sitten en enää voinut vastustaa kiusausta kokeilla, mitä neiti tällä kertaa kapulasta sanoo. Ja sinnehän se suuhun sujahti! Ihan parin treenikerran jälkeen päästiin siihen pisteeseen, että Aida ei irrota kapulasta kuin vasta luvan saatuaan. Ollaan siis jo päästy lisäämään "pidä" sekä "irti"-käskyt. Loistavaa! Mä jo innostuin niin, että haaveilen alokasluokan korkkaamisesta loppuvuonna. Saa nähdä.