Seuraaminen

ALO
Seuraamiskaavio sisältää kävelyosuudessa käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Kaavioon kuuluu hidas- ja juoksuosuus ilman käännöksiä ja pysähdyksiä. Kaavio ei sisällä käännöksiä paikallaan tai askelia eri suuntiin. Koira seuraa ohjaajaa taluttimetta. Koiran tulee seurata halukkaasti ohjaajan vasemmalla sivulla, koiran lapa ohjaajan polven kohdalla ja rintamasuunta ohjaajan mukaisena. Ohjaajan tulee liikkua luonnollisesti liikkeen aikana. Ohjaaja voi valita tekeekö täyskäännökset vasemmalle vai oikealle. ”Seuraa”-käskyn saa toistaa liikkeelle lähdettäessä ja nopeutta muutettaessa. Pysähdyttäessä koiran tulee istuutua perusasentoon ilman erillistä käskyä. 

Jepjep, helppoa kuin mikä. Eipäs kun. Aidan kanssa jouduinkin sitten oikeasti pohtimaan, että mites se seuraaminen oikein opetetaan. Jesse oppi seuraamisen kuin vahingossa, jossain vaiheessa vain huomasin että kato, se osaa seurata. Tai ainakin jokseenkin näin.. Sitä oli palkattu kontaktin kanssa kävelemisestä ja siitä ei ole kovin pitkä matka seuraamiseen. Aidan kanssa aloitin imuttamalla: väärin. Sain vain namia mussuttavan koiran jolla ei ollut hajuakaan mitä se siinä samalla teki. Käden häivyttäminen oli turhaa, koska koira ei tiennyt mitä muuta liikkeeseen kuuluu. Ja kyllä, olette oikeassa: en todellakaan harjoittanut imuttamista oikein, sillä tiedän että niin voi saada erittäin mainioitakin tuloksia aikaan. Ei ollut ihan meidän juttu.

Sitten lähdin miettimään seuraamista liikkeenä. Tokossa jokainen liike alkaa ja päättyy perusasentoon. Seuraaminen on kuin jatkumo perusasennolle > sama asento jatkuu mutta istumisen sijaan liikkeessä. Ja toisinpäin: kun liike loppuu, jatketaan istumista. Koiraa ei ole missään vaiheessa vapautettu käskystä, vaan sen tulee yhä pitää kontaktia ohjaajaan. Näillä ajatuksilla lähdin vain vahvistamaan perusasentoa ja kontaktia. Kontakti pysyy, vaikka nököttäisimme siinä tunnin tai lähistöllä räjäytettäisiin kalliota (testattu!). Kun uskoin kontaktin pysyvän, otin ylikorostetun askeleen vasemmalla jalalla ja heilautin kättä eteenpäin ja samalla hihkaisin iloisesti seuraa-käskyn. Kontakti pysyi, koira oli kiinni vasemmassa jalassa ja olimme askeleen verran edempänä, koira taas perusasennossa. Harjoittelut jatkuvat yhä, mutta hassusti sitä tajuaa itsestään selviä asioita vasta nyt. Olemme päässeet jopa kahteen askeleeseen, sillä en halua kiirehtiä. Hitaasti, mutta varmasti.

Haaveilemme möllitokoista ennen kesää. Paljon on vielä tehtävää ja jokin ajatus pään sisällä takoo, että olette ihan törkeästi myöhässä. Ette osaa mitään ja koira on sen 14 kuukautta. 4 kuukautta sitten olisi saanut startata alokkaassa. Pitäisi vain osata sysätä ulkoiset itsekeksityt paineet pois päästä ja nauttia siitä yhdessä tekemisestä. Katsoa sitä koiraa ja olla tyytyväinen, kun sen silmistä paistaa tekemisen ilo.

Kuvat ovat muuten jouluviikolta Haminasta. Käytiin Aidan kanssa kinkunsulatusreissulla Lelun hiekkakuopilla ja voi sitä pienen koiran iloa, kun ympärillä oli kahden jättimäisen kuopan verran hiekkaa ja silmänkantamattomiin lääniä juosta. Metsää ja korkeusvaihteluita. Mäkitreeniä ja luoksetuloharjoituksia siinä samalla.

ShowAida

Eilen illalla mietin että mitäköhän koirajuttuja sitä tälle viikonlopulle vielä keksisi. Muistelin, että ShowHau Centerissä taidetaan järjestää joka viikonloppu mätsäreitä joten etsin tapahtuman käsiini Facebookista ja klikkasin osallistumispainiketta. Pohjustuksena tälle mätsäröinnille vielä se, että menin ilmoittamaan Aidan Turun näyttelyyn tammikuussa.. Ollaan treenattu kehäkettuilua aivan liian vähän, joten otettiin mätsärit aikalailla huumorin ja harjoituksen kannalta.

Aamulla kiskoin mutisevan avomiehen sängystä yhdeksän aikaan (Aida oli tietysti tässä vaiheessa jo into pinkeänä menossa) ja lähdimme hieman ennen kymmentä kohti metroasemaa. Pysäkki eteenpäin ja hyppäsimme Vantaan bussiin. Tuijotin Google Mapsia silmä kovana, jotta en vahingossakaan ajaisi Valimotietä lähimpänä olevasta pysäkistä ohi.. Valimotietä?! Niin. Jäimme oikealla pysäkillä pois, kävelimme navigaattorin osoittamaan suuntaan ja ihmettelimme, kun kyseistä hallia ei näy mailla halmeilla. Tarkistin vielä Googlesta, että olihan ShowHau Centerin osoite Valimotie 2. "Oho", totesin tarkistuksen jälkeen sen olevan Valimokuja 2. Onni onnettomuudessa, oikeaan osoitteeseen oli vain hieman päälle kilometri matkaa joten eikun tassua toisen eteen. Löysimme kuin löysimmekin paikalle ajoissa pienten sattumuksien jälkeen.

Halli oli oikein viihtyisä! Ilmoitin Aidan pieniin koiriin ja jäimme kehän laidalle odottelemaan sen alkua. Jostain syystä Aida oli aivan hämillään ja kauhuissaan kyseisessä paikassa, korvat luimussa ja häntä koipien välissä se yritti jotenkin tajuta mikä on homman nimi. Juuri kun sain koiralle mukavamman ja rennomman olon, se säikähti uudelleen kuulutuksien ääntä.. En ole ikinä nähnyt sitä tuollaisena ja ihmettelen edelleen hieman sen käyttäytymistä. Kuten edellä mainitsin, näyttelytreenimme ovat olleet hieman puutteelliset joten otin vielä pikatreeninä paikallaan seisomisia. Nätisti ravaamista koitimme muutaman pätkän, mutta tiedostin jo etukäteen että ei se siinä hetkessä paremmaksi muutu. Saa muuten heittää hyviä vinkkejä näyttelyissä ravaamisen treenaamiseksi, meillä se on tällä hetkellä epämääräinen häntäpystyssäkontaktiaottaen-ravaus.

Pienten aikuisten kehä kuulutettiin alkavaksi ja meitä oli vain 7! En ole ollut koskaan niin pienissä mätsäreissä.. Toisaalta näitä ShowHaun mätsäreitä järjestetään ilmeisesti lähes joka viikonloppu sekä lauantaina että sunnuntaina, joten on ehkä turha kuvitella että jokaiselle kerralla riittäisi satoja osallistujia.. Pariksemme saimme (kai) manchesterinterrierin, jonka kehäesiintyminen oli huomattavasti paremmin hallussa kuin meillä. Yllättävän hyvin Aida kuitenkin käyttäytyi ja seisoi, yllätyin myös hieman sen nätistä pöydällä olemisesta sillä se oli neidin ensimmäinen kerta! Saimme kuitenkin sinisen nauhan, mitä hieman aavistelinkin. Pienen osallistujamäärän vuoksi pääsimme jo melko pian sinisten kehään, jossa kyseisen nauhan saaneita oli neljä kappaletta. Lopputuloksena saimme sijan SIN2 (! ei hassumpaa ensimmäiseksi mätsärikerraksi) ja palkinnoksi 20 euron lahjakortin Hurtan tuotteisiin ShowHau Centeriltä. En kuitenkaan ollut ottanut mukaan ylimääräistä rahaa, joten jätin vielä toistaiseksi lahjakortin käyttämättä. Mutta ei hassumpi palkinto!

Kauniit shetlanninlammaskoiran liikkeet.. Eiku? Kaikenkaikkieen mätsäreistä jäi oikein hyvä fiilis - ja toivoa sopii, että meidän kehäesiintyminen paranee edes jonkin verran Turun näyttelyyn mennessä..

Käännän kaikki ongelmat voitoksi..

.. käännän ne voitoksi, en tiedä miten, mutta käännän ne voitoksi.

Kiitos Herra Ylppö näistä sanoista! Näin me tehdään. Valonnäyttäjä-blogissa oli pohdittu omaa treenaamista ja harrastamista SWOT-analyysin avulla. Olen itsekin tehnyt näitä muunmuassa opiskelujen parissa, mutta en ole edes tajunnut että tätä strategian laatimiseen tarkoitettua nelikenttämenetelmää voisi soveltaa koiramaailmaan.

SWOT-analyysi	POSITIIVISET	NEGATIIVISET
SISÄINEN	Vahvuudet: Tekemisen meininki Koiran helppo motivointi Potentiaalinen harrastuskoira Luonteet natsaa yhteen Ohjaajalla jotain tietotaitopohjaa Koiran miellyttämisenhalu	Heikkoudet: Innokkuuden kanavointi / vireenhallinta / koira kiihtyy Ajanpuute Ohjaajan järkyttävä kisajännitys Häiriötreenin puute - ei treeniporukkaa
ULKOINEN	Mahdollisuudet: Yhteisen lempparilajin löytäminen Naksuttimen käyttö Pääkaupunkiseudulla paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia  Saumaton yhteistyö ja suhteen paraneminen Blogin kautta lukijoilta palautetta treenistä Tokon alempien luokkien koularit	Uhat: Koira seuraa kättä Koiran terveys - ei vielä kuvattu tai muuten tutkittu Ohjattuihin treeniryhmiin vaikeahko päästä Elämäntilanteen (äkillinen) muutos

Vahvuuksiin pohdin meitä yhdessä, erikseen ja yhteistyön kautta. Aida on luonteeltaan juuri sopivan pehmeä minulle, en usko että kovempi koira sopisi käsiini kovinkaan hyvin. Aida ei kuitenkaan ole verrattavissa esimerkiksi Jesseen, eläkeläiskoiraani, joka on aivan täydellinen lapanen, paineistuu herkästi ja muuttuu helposti lähes täysin toimintakyvyttömäksi. Aida on todella ahne ja helposti motivoitavissa ruoan avulla, mutta toimii tyydyttävästi myös sosiaalisella palkalla.

Mielestäni on tärkeää että harrastamista pohtiessa tiedostaa sen, millainen on itse luonteeltaan ja millainen koira juuri niihin omiin käsiin sopii. On oikeasti aika vaikeaa, kun helposti hermostuva omistaja saa käsiinsä samanlaisen koiran. Tietysti tällaisia ei-niin-yhteensopivia luonteita on mahdollista paikata, kun on vain itse valmis muuttumaan ja muokkaamaan omaa käytöstä sekä ymmärtämään myös koiraa. Aida on luonteeltaan juuri sellainen perus paimenkoira, joihin olen itse mieltynyt. Miellyttämisenhaluinen ja aina valmis tekemään.

Heikkouksiin jouduin kirjaamaan tuon innokkuuden. Tässä olisi ohjaajalle paikka opiskella ja paneutua siihen, miten innokkuuden ja impulsiivisuuden saisi kanavoitua paremmin tekemiseen - ja miten rauhoittaa koira tiettyjä liikkeitä varten. Kyllä, haluan että koira seuraa innokkaasti ja sen naamasta paistaa iloisuus. Ei, en halua jättää kohta avaruuteen asti pomppaavaa, jännittynyttä viulunkieltä paikkamakuuseen.. Ruokapalkka aiheuttaa välillä aivan liikaa ylimääräistä sähläämistä ja sekoilua, ja tässä tulisikin miettiä kuinka panostaa enemmän kehuilla palkkaamiseen.

Mä olen aivan järkyttävä kisajännittäjä ja Jessen kanssa kisaaminen tyssäsi pääasiassa siihen. Koira luki minua aivan kuin avointa kirjaa > paineistuminen > toimintakyvyttömyys. En halua törmätä samaan Aidan kanssa ja ajatuksena on muunmuassa mahdollisimman pian päästä esimerkiksi hyvällä mielellä möllitokoihin tai muihin leikkimielisiin kisoihin, jotta omaan päähän iskostuisi se ajatus että ei tämä ole aina niin vakavaa.

Ajanpuute on ainakin tällä hetkellä yksi suurimmista ongelmista, tällä hetkellä olen nimittäin koulun työharjoittelussa ja teen samaan aikaan osa-aikatöitä. Siinä ei jää enää montaa tuntia koiralle. Onneksi asia on muuttumassa! Ajanpuutteen lisäksi on aika surkeaa, että meillä ei ole tällä hetkellä mitään treeniporukkaa. Treenaamaan meidän kanssa, anyone? Musta tuntuu etten enää ees osaa kunnolla treenata kimpassa kenenkään kanssa.

Mahdollisuuksiin mietin sekä ympäristön meille tarjoamia mahdollisuuksia että sitä, mitä voisimme saavuttaa. En ole ihan varma onko toko juuri se meidän juttu, haluan kyllä silti päästä treenaamaan ja kisaamaan kyseisessä lajissa. Ei olla vielä päästy edes testaamaan kaikkea mitä koiramaailma tällä hetkellä tarjoaa ja mikä sopisi juuri meille koirakkona kaikista parhaiten. Yhteistyötä voi aina parantaa ja mikäs muukaan sitä paremmin parantaisi kuin yhdessä tekeminen ja toisista oppiminen!

Naksuttimen käyttöä ja sheippaamista meidän pitäisi harrastaa paljon enemmän. Aida on melko kivasti asioita tarjoava koira, kunhan en liialla namilla ohjaamisella tukahduttaisi tätä taitoa.

Uhkiin kirjasin juuri tuon koira seuraa kättä -ongelman. Mulla oli pieni kausi jolloin ei naksutinta pahemmin laatikosta kaivettu ja ohjattiin lähinnä namin avulla koira tekemään asioita, mm. olen opettanut seuraamista imuttamalla. No, nyt kun naksutin on taas ollut käytössä niin olen huomannut pientä kankeutta asioiden tarjoamisessa. Onneksi kyseessä on kuitenkin asia johon voi omalla koulutustyylillä vaikuttaa.

Aidaa ei ole tosiaan vielä kuvattu, ja toivon että sieltä tulee vähintäänkin mun harrastuskäyttöön sopiva terve koira. Ikinähän näistä ei kuitenkaan voi tietää.. Oma elämäntilanne on myös luonnollisesti harrastuksiin vaikuttava tekijä - esimerkiksi tällä hetkellä nämä mun kaksi työtä syö meidän harrastamisesta jonkin verran.

No mutta! Mun mielestä oli tosi kiva tehdä tätä ja olisin voinut kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka paljon. Kokeilkaa ihmeessä, auttaa pohtimaan kivasti nykyistä ja tulevaa.

Miten musta tuntuu, että tän pienimuotoisen blogihiljaisuuden jälkeen on uskomattoman vaikeaa tuottaa selkokielistä tekstiä? :D

Esittelyssä FitPAWS - uusi postaussarja!

Haluan jo etukäteen sanoa, että tämä ei ole maksettu mainos! Ajattelin kuitenkin, että tällainen postaussarja voisi piristää blogia ja tuoda ehkä uutta, mielenkiintoista informaatiota teille. En nimittäin itse löytänyt näistä tuotteista yhdenyhtäkään blogiartikkelia tai muuta suomenkielistä lähdettä, joten miksen tarjoaisi sitä itse.

Lemmikkimessuilla, Sonarcin ständillä oli esittelyssä FitPAWS-tuotesarja. Sarjan on tuonut markkinoille yksi Amerikan merkittävin voimistelutarvikkeiden tuottaja, Ball Dynamics International. Jo yli 20 vuotta heillä on ollut markkinoilla ihmisille tarkoitettu tuotesarja FitBALL, johon sisältyy esimerkiksi jumppapalloja ja muita treenaustarvikkeita. Vuonna 2010 yhtiössä kuitenkin huomattiin ihmisten käyttävän FitBALL-tuotteita koirien treenauksessa, mutta kuten varmasti jokainen blogin lukija tietää, koirat ovat tunnetusti hyvin erilaisia rakenteeltaan kuin ihmiset. Ihmisille tarkoitetut tuotteet eivät ole käyttötavoiltaan saati materiaaleiltaan erityisen turvallisia nelijalkaisten otuksiemme käyttöön. Tästä kuitenkin aukesi aivan uudenlainen ajatus - mitäpä jos koirat saisivat aivan oman tuoteperheen: FitPAWS.

Kyllä. Kuulostaa dobolta. Yhtäläisyyksiä löytyy luonnollisesti. FitPAWSin tuotteet ovat kuitenkin tarkoitettu ainoastaan koirien lihaksiston ja tasapainon harjoittamiseen eikä siinä yhdisty samalla tavalla koiran sekä omistajan yhteiset lihaskuntoharjoitteet. Kiinnostuin hurjasti tästä tuoteperheestä, sillä tällä hetkellä FitPAWSilla taitaa olla 7 toisiaan tukevaa tuotetta, esimerkiksi donitsin ja maapähkinän muotoisia palloja ja tasapainotyynyjä. Lähes kaikkia tuotteita voi yhdistellä joko helpottaakseen tai vaikeuttaakseen koiralle tehtäviä harjoitteita. YouTubesta löytyy paljon erilaisia esimerkkejä harjoituksista, joita palloilla ja tyynyillä voi toteuttaa. Itse en kuitenkaan henkilökohtaisesti suosittele esimerkiksi tasapainotyynyjen pinoamista tai muita pyramidimuodostelmia, sillä pienikin virheliike voi vaarantaa koiran turvallisuuden ja terveyden. Omin päin harjoitellessa täytyy pitää maalaisjärki päässä ja olla jokseenkin perillä koiran fysiologiasta ja anatomiasta. Ei myöskään sovi unohtaa lämmittelyjä ja jäähdyttelyjä tuotteiden käytön ohessa. Ja kukaanhan ei treenaa sairasta tai kipeää koiraa? Lisää tietoa esimerkiksi turvallisuudesta löytyy netistä englanniksi.

Sitten meihin. Aida on ollut perus dobopalloistakin melko kauhuissaan, joten ajattelin aloittaa helpolla - pelkällä tasapainotyynyllä! Sekin aiheutti osakseen mulkoilua ja "en varmasti laita tassuja tuohon"-ajatuksen koiran pään yläpuolelle. Sitkeä istuminen lattialla naksutin kädessä tuotti kuitenkin tulosta ja sain iskostettua Aidan päähän ajatuksen, että on ihan ookoo laittaa etutassut sen kummallisen, sinisen, muovisen tyynyn päälle. Aluksi riitti pelkkä katsahdus kohti tyynyä, sen jälkeen naksauttelin jalkojen liikuttelusta kohti tasapainotyynyä ja lopuksi jalka eksyi koskettamaan tyynyn reunaa. Lopettelin treenikerran siihen kun Aida tajusi että on kannattavaa laittaa molemmat tassut tasapainotyynylle. Ei kannata ahnehtia!

Meidän FitPAWS-polku jatkuu aivan varmasti! Ajattelinkin kirjoittaa kokemuksistamme ja harjotteistamme tänne blogin puolelle, seuraava postaus koskeekin paremmin mitä kaikkia harjoitteita voi tasapainotyynyllä tehdä.
Miltä tuotesarja mielestäsi kuulostaa? Onko liikaa yhtäläisyyksiä doboon, tekeekö mieli kokeilla vai haluatko totaalikieltäytyä koko jutusta? Mä haluaisin kuulla teidän ajatuksia, itse sain messuilla nimittäin ihan törkeän kipinän tutustua tuotteisiin paremmin!