Seuraaminen

ALO
Seuraamiskaavio sisältää kävelyosuudessa käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Kaavioon kuuluu hidas- ja juoksuosuus ilman käännöksiä ja pysähdyksiä. Kaavio ei sisällä käännöksiä paikallaan tai askelia eri suuntiin. Koira seuraa ohjaajaa taluttimetta. Koiran tulee seurata halukkaasti ohjaajan vasemmalla sivulla, koiran lapa ohjaajan polven kohdalla ja rintamasuunta ohjaajan mukaisena. Ohjaajan tulee liikkua luonnollisesti liikkeen aikana. Ohjaaja voi valita tekeekö täyskäännökset vasemmalle vai oikealle. ”Seuraa”-käskyn saa toistaa liikkeelle lähdettäessä ja nopeutta muutettaessa. Pysähdyttäessä koiran tulee istuutua perusasentoon ilman erillistä käskyä. 

Jepjep, helppoa kuin mikä. Eipäs kun. Aidan kanssa jouduinkin sitten oikeasti pohtimaan, että mites se seuraaminen oikein opetetaan. Jesse oppi seuraamisen kuin vahingossa, jossain vaiheessa vain huomasin että kato, se osaa seurata. Tai ainakin jokseenkin näin.. Sitä oli palkattu kontaktin kanssa kävelemisestä ja siitä ei ole kovin pitkä matka seuraamiseen. Aidan kanssa aloitin imuttamalla: väärin. Sain vain namia mussuttavan koiran jolla ei ollut hajuakaan mitä se siinä samalla teki. Käden häivyttäminen oli turhaa, koska koira ei tiennyt mitä muuta liikkeeseen kuuluu. Ja kyllä, olette oikeassa: en todellakaan harjoittanut imuttamista oikein, sillä tiedän että niin voi saada erittäin mainioitakin tuloksia aikaan. Ei ollut ihan meidän juttu.

Sitten lähdin miettimään seuraamista liikkeenä. Tokossa jokainen liike alkaa ja päättyy perusasentoon. Seuraaminen on kuin jatkumo perusasennolle > sama asento jatkuu mutta istumisen sijaan liikkeessä. Ja toisinpäin: kun liike loppuu, jatketaan istumista. Koiraa ei ole missään vaiheessa vapautettu käskystä, vaan sen tulee yhä pitää kontaktia ohjaajaan. Näillä ajatuksilla lähdin vain vahvistamaan perusasentoa ja kontaktia. Kontakti pysyy, vaikka nököttäisimme siinä tunnin tai lähistöllä räjäytettäisiin kalliota (testattu!). Kun uskoin kontaktin pysyvän, otin ylikorostetun askeleen vasemmalla jalalla ja heilautin kättä eteenpäin ja samalla hihkaisin iloisesti seuraa-käskyn. Kontakti pysyi, koira oli kiinni vasemmassa jalassa ja olimme askeleen verran edempänä, koira taas perusasennossa. Harjoittelut jatkuvat yhä, mutta hassusti sitä tajuaa itsestään selviä asioita vasta nyt. Olemme päässeet jopa kahteen askeleeseen, sillä en halua kiirehtiä. Hitaasti, mutta varmasti.

Haaveilemme möllitokoista ennen kesää. Paljon on vielä tehtävää ja jokin ajatus pään sisällä takoo, että olette ihan törkeästi myöhässä. Ette osaa mitään ja koira on sen 14 kuukautta. 4 kuukautta sitten olisi saanut startata alokkaassa. Pitäisi vain osata sysätä ulkoiset itsekeksityt paineet pois päästä ja nauttia siitä yhdessä tekemisestä. Katsoa sitä koiraa ja olla tyytyväinen, kun sen silmistä paistaa tekemisen ilo.

Kuvat ovat muuten jouluviikolta Haminasta. Käytiin Aidan kanssa kinkunsulatusreissulla Lelun hiekkakuopilla ja voi sitä pienen koiran iloa, kun ympärillä oli kahden jättimäisen kuopan verran hiekkaa ja silmänkantamattomiin lääniä juosta. Metsää ja korkeusvaihteluita. Mäkitreeniä ja luoksetuloharjoituksia siinä samalla.

ShowAida

Eilen illalla mietin että mitäköhän koirajuttuja sitä tälle viikonlopulle vielä keksisi. Muistelin, että ShowHau Centerissä taidetaan järjestää joka viikonloppu mätsäreitä joten etsin tapahtuman käsiini Facebookista ja klikkasin osallistumispainiketta. Pohjustuksena tälle mätsäröinnille vielä se, että menin ilmoittamaan Aidan Turun näyttelyyn tammikuussa.. Ollaan treenattu kehäkettuilua aivan liian vähän, joten otettiin mätsärit aikalailla huumorin ja harjoituksen kannalta.

Aamulla kiskoin mutisevan avomiehen sängystä yhdeksän aikaan (Aida oli tietysti tässä vaiheessa jo into pinkeänä menossa) ja lähdimme hieman ennen kymmentä kohti metroasemaa. Pysäkki eteenpäin ja hyppäsimme Vantaan bussiin. Tuijotin Google Mapsia silmä kovana, jotta en vahingossakaan ajaisi Valimotietä lähimpänä olevasta pysäkistä ohi.. Valimotietä?! Niin. Jäimme oikealla pysäkillä pois, kävelimme navigaattorin osoittamaan suuntaan ja ihmettelimme, kun kyseistä hallia ei näy mailla halmeilla. Tarkistin vielä Googlesta, että olihan ShowHau Centerin osoite Valimotie 2. "Oho", totesin tarkistuksen jälkeen sen olevan Valimokuja 2. Onni onnettomuudessa, oikeaan osoitteeseen oli vain hieman päälle kilometri matkaa joten eikun tassua toisen eteen. Löysimme kuin löysimmekin paikalle ajoissa pienten sattumuksien jälkeen.

Halli oli oikein viihtyisä! Ilmoitin Aidan pieniin koiriin ja jäimme kehän laidalle odottelemaan sen alkua. Jostain syystä Aida oli aivan hämillään ja kauhuissaan kyseisessä paikassa, korvat luimussa ja häntä koipien välissä se yritti jotenkin tajuta mikä on homman nimi. Juuri kun sain koiralle mukavamman ja rennomman olon, se säikähti uudelleen kuulutuksien ääntä.. En ole ikinä nähnyt sitä tuollaisena ja ihmettelen edelleen hieman sen käyttäytymistä. Kuten edellä mainitsin, näyttelytreenimme ovat olleet hieman puutteelliset joten otin vielä pikatreeninä paikallaan seisomisia. Nätisti ravaamista koitimme muutaman pätkän, mutta tiedostin jo etukäteen että ei se siinä hetkessä paremmaksi muutu. Saa muuten heittää hyviä vinkkejä näyttelyissä ravaamisen treenaamiseksi, meillä se on tällä hetkellä epämääräinen häntäpystyssäkontaktiaottaen-ravaus.

Pienten aikuisten kehä kuulutettiin alkavaksi ja meitä oli vain 7! En ole ollut koskaan niin pienissä mätsäreissä.. Toisaalta näitä ShowHaun mätsäreitä järjestetään ilmeisesti lähes joka viikonloppu sekä lauantaina että sunnuntaina, joten on ehkä turha kuvitella että jokaiselle kerralla riittäisi satoja osallistujia.. Pariksemme saimme (kai) manchesterinterrierin, jonka kehäesiintyminen oli huomattavasti paremmin hallussa kuin meillä. Yllättävän hyvin Aida kuitenkin käyttäytyi ja seisoi, yllätyin myös hieman sen nätistä pöydällä olemisesta sillä se oli neidin ensimmäinen kerta! Saimme kuitenkin sinisen nauhan, mitä hieman aavistelinkin. Pienen osallistujamäärän vuoksi pääsimme jo melko pian sinisten kehään, jossa kyseisen nauhan saaneita oli neljä kappaletta. Lopputuloksena saimme sijan SIN2 (! ei hassumpaa ensimmäiseksi mätsärikerraksi) ja palkinnoksi 20 euron lahjakortin Hurtan tuotteisiin ShowHau Centeriltä. En kuitenkaan ollut ottanut mukaan ylimääräistä rahaa, joten jätin vielä toistaiseksi lahjakortin käyttämättä. Mutta ei hassumpi palkinto!

Kauniit shetlanninlammaskoiran liikkeet.. Eiku? Kaikenkaikkieen mätsäreistä jäi oikein hyvä fiilis - ja toivoa sopii, että meidän kehäesiintyminen paranee edes jonkin verran Turun näyttelyyn mennessä..