perjantai 23. tammikuuta 2015

Uusi tuttavuus

Kuvapläjäys luvassa!

Ollaan oltu muutama päivä vain kotioloissa, joten tein eilen illalla hätähuudon Facebookin pentutreffiryhmään, että joku meidän kanssa heti huomenna leikkimään! Energian määrä oli aika räjähtävä - mutta onneksemme hätähuutoon vastasi 15-viikkoinen westiepentu Myy. Koirat pääsi vapaana riehumaan Viikkiin ja omistajien kamerat lauloi. Tytöt tuli hurjan hyvin toimeen keskenään, kumpikaan ei jäänyt alakynteen tai päässyt päällepäsmäriksi. Nyt mulla on täällä väsynyt mutta onnellinen shelttipentu. Jee - tavoite saavutettu! Maanantaina onkin sitten tarkoitus nähdä jo pari kertaa treffattua, Aidaa vain 3 päivää nuorempaa shelttipojua.











Näistäkin kuvista huomaa, että oli ihan hirveä kuvausilma.. Sumuinen eikä mitään valonpilkahdusta näkyvissä, siihen vielä lumi ja valkoinen koira kaveriksi niin on kyllä aika pimeän näköistä eikä hirveästi tohtinut valkoista muokata auki. Koittakaa kestää.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Mitä meidän kupista löytyy?

Se joka blogin pakollinen postaus. Ei kai?


Kupissa Eukanuba Puppy Small Breediä, naudan jauhelihaa, kananmuna + kuoret.
Aida syö 50/50-mallilla. Olisi hienoa, jos pystyisin antamaan koiralle lähes 100 % lihaa, mutta löydän monta perusteltua syytä sille, miksi puolet ja puolet -malli on parempi meille. Syy numero yksi on se, että Aida on sijoituskoira. Kasvattajalla se tulee syömään lähinnä nappulaa, mikä saattaisi aiheuttaa ongelmia pääasiassa raakaa syövälle. Toisekseen reissuun lähteminen on huomattavasti helpompaa kun tarvittaessa voi napata nappulat mukaan.. Sen lisäksi voin sanoa että en luota itseeni täysin näissä ruokinta-asioissa, ja nykyinen ravinto ei kaipaa kuin sinkki- ja D-vitamiinilisää. Epäilen, että jos nappulat jäisivät pois syntyisi myös suuremmalla mahdollisuudella puutostiloja.

En hirveästi pidä näistä pötköistä. Mutta se on se, mitä meillä tällä hetkellä syödään. Laiskuuttani en vain ole saanut aikaiseksi ostaa lihaa, josta tiedän 100 % mitä siellä seassa on.. Etenkin tämä Mushin jauhettu kalkkuna näyttää epäilyttävän sileältä. :D Tarkoituksena olisi kyllä tilata pian kotiinkuljetuksena pakastin täyteen lihoja, mutta siellä on myös sen verran näitä pötkölihoja että syötän ne ensin loppuun. Useimmiten kupista löytyy 100-150 g nappulaa, about 150 g sydäntä, mahaa, nautaa tai kalkkunaa, ajoittain myös kananmuna ja kuoret. Morttelin haluaisin ostaa kananmunankuoria varten, mutta tähän mennessä sieltä ei ole ainakaan tullut kokonaisia paloja ulos jtoen kai se niistä hyödyntää jotain. Pentu on hyvinvoiva, se ei ole liian lihava tai laiha, sillä on energiaa ja kuppi syödään tyhjäksi. 



Kai se koira ilmankin pärjäisi. Pärjääminen vain ei ole optimi. Olen laskenut tarpeet 10 kilon koiran mukaan, sillä en todellakaan tiedä kuinka isoksi Aida aikoo kasvaa - ja onhan se mukavan pyöreä luku. Ja vaikka se heittäisikin muutamalla kilolla, nyt ei puhuta vitskuista tai hivenaineista joiden yliannostus olisi kovin realistinen. Kerran viikossa 10 µq D-vitamiinia, lähes joka päivä 15 mg sinkkiä. D-vitamiininkin voisi periaatteessa korvata kalalla, mutta koen sen helpommaksi näin. Nappulassa sinkki on sinkkioksidin muodossa, joka ei ole imeytymisen kannalta erityisen hyvä vaihtoehto - etenkään kun sinkki ei ole muutenkaan kovin hyvin imeytyvä hivenaine. Siksi se tulee myös purkista. Tietysti Aida saa sinkkiä myös lihasta, mutta tarpeet eivät tuosta määrästä siltikään täyty. Tuskin täyttyisivät, vaikka saisi pelkkää nappulaa.

Ennen Aidan tuloa stressasin ruokinnasta. Kun sain tarpeeksi tietoa, totesin stressanneeni aivan turhista asioista. Kautta aikain koirat ovat pärjänneet ilman ravintohysteriaa, tuskin siis pentua aivan palasiksi pelkällä ruokinnalla olisin saanut. Tietysti hyvä ravinto parantaa koirankin oloja - ja olen sitä mieltä, että tämänhetkinen ruokavalio on tämänhetkiseen tilanteeseemme mitä parhain.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Miksi juuri sheltti?

Miks sen toisen koiran pitää olla just sheltti? Miksei jotain toista? Jos sä haluut harrastaa mikset sä ota jotain muuta? Miten sä voit ottaa sheltin kerrostaloon kun ne haukkuu niin paljon? Mitä jos sillä on niin heikko hermorakenne ettette voi mennä minnekkään?

Niin. Otsikon lausahdus on syystä tai toisesta tullut tutuksi useammankin kerran. Kun hankimme ensimmäistä koiraani vuonna 2006, halusin näyttelykoiran, kehäpiskin jonka kanssa kiertää ympäri Suomea sertejä haalien. Ensimmäinen vaihtoehto oli havannankoira. Se taisi kaatua (oletettuun) liialliseen turkinhoitoon. Jälkikäteen ajateltuna olen todella onnellinen, että emme päätyneet tähän vaihtoehtoon. Ei ehkä ykkösvaihtoehto harrastuskoiraksi, ei tunnu yhtään mun koiralta eikä rotu miellytä edes silmää. Haaveilin myös hetken kiinanharjakoirasta, mutta onneksi se kaatui nopeasti siihen pukemiseen + rasvaamiseen ja muuhun oheistoimintaan..
No, entäpä suomenlapinkoira? Lähistölle oli juuri silloin syntynyt pentujakin. Se karvan määrä.. Saati irtokarvan määrä.. Ja haukkuherkkyys. Paahtuuko se sisätiloissa? Lämmitimme talon silloin talvisin takkojen avulla, joten sisällä oli ajoittain hyvinkin kuuma. Ei kuulosta siis kuitenkaan ihan nappivalinnalta. Pidän kyllä silti nykyäänkin (ohutturkkisemmista) suomenlapinkoirista enkä periaatteessa näkisi mahdottomuutena omistaa sellaista. Pienien harha-askelien jälkeen hypättiin vihdoin FCI 1-ryhmään. Australiankelpie? Bordercollie? Tervueren? Liian aktiivisia.

Shetlanninlammaskoira. Näppärän kokoinen pieni paimenkoira, kulkisi siis helposti mukana menossa. Ei niin aktiivinen kuin edellä mainitut, mutta taipuu myös harrastuksiin paremmin kuin hyvin. Seurallinen, fiksu, miellyttämisenhaluinen. Helppo kouluttaa - tietysti yksilöstä riippuen. Turkki? Harjaus kerta viikkoon riittää (edelleen, yksilöstä riippuen). Haukkuherkkyyttä pidän edelleen miinuksena, mutta onneksi se on myös koulutuskysymys. Monipuolinen koira, josta on niin lemmikiksi, näyttelyihin, agilityyn, tokoon, koiratanssiin.. Vain mielikuvitus on rajana. Kaikeksi onneksi vielä suhteellisen terve rotu.

DSC_0035

Kun hankin toista koiraa, Jessen jäädessä vanhemmilleni asumaan, ei ollut epäilystäkään etteikö seuraavakin olisi sheltti. Ennen Aidaa haaveilin vuosia (bi)merleuroksesta. Jossain vaiheessa syksyllä mielessä pilkahteli myös ajatus sijoituskoirasta, mutta narttu? Minulle? Heh. Ei tuntunut ihan ykkösvaihtoehdolta, mutta idea oli jostain syystä mielessäni tasaisin väliajoin ja se alkoi tuntua jo itseasiassa paremmalta kuin uros. Kiinnostus kasvatustyöhönkin on hieman herännyt, ja sijoituskoira on oma tapani olla edes jollain tavalla mukana jalostuksessa. Nykyinen elämäntilanne ei kuitenkaan oman jalostusnartun ottamista salli.. Aidan kasvattaja/omistaja huhuili tytölle sijoituskotia Facebookin sheltti-ryhmässä, ja joku siinä kolahti. Lähetin yksityisviestin, käytiin katsomassa pentuja 2 kertaa ja tässä sitä nyt ollaan. Saan pitää säännöllisesti yhteyttä mukavaan kasvattajaan, mulla on hänen tukensa ja meillä kasvamassa toivottavasti lupaava shelttityttö. Mä ainakin voin allekirjoittaa sen, että kerran sheltti, aina sheltti. ;)



tiistai 13. tammikuuta 2015

Shetlanninhörökorva


"Valppaan koiran korvat nousevat pystyyn kärkien taittuessa eteenpäin."
by shetlanninlammaskoiran rotumääritelmä

Ja Aidan oikea korva nauraa päin naamaa koko FCI:lle ja rotumääritelmälle. Lähetin muutama päivä sitten kasvattajalle viestiä, että oikea korva nousee uhkaavaa vauhtia ylöspäin. Siinä paha missä mainitaan.. Kun katsoin seuraavana aamuna Aidaa, osoitti se aika reippaasti kohti taivasta.

Olen pyöritellyt paljonkin mielessä tätä korva-asiaa. Kun korvia muokataan erilaisten keinojen avulla, on niillä shelteillä silti "pystykorvageeni". Sillä miljoonavaliolla, monivoittajalla voi oikeasti olla pystyt korvat. Kun näitä koiria sitten käytetään jalostukseen, siirtyy se pystykorvaisuus jälleen eteenpäin. Tämähän ei siis edistä rotumääritelmän mukaista shetlanninlammaskoiraa siltä osin ollenkaan. Kolikon kääntöpuolena onkin sitten se, että jos korvien muokkaus lopetettaisiin ja jalostukseen käytettäisiin pääasiassa vain koiria, joilla on hyvät luonnonkorvat, supistuisi kanta varmasti todella paljon. Eivätkä ne muut hyvät jalostusominaisuudet ja korvat aina kulje käsi kädessä.. Etenkään kun korvista ei ole terveydellistä haittaa itse koiralle. Esimerkiksi bordercollien rotumääritelmä on korvien suhteen hyvin väljä, sekaan mahtuu jos jonkinmoista korvaa. 
Onko korvien muokkaus edes eettistä, mitä te ajattelette?

Mitäs ne keinot sitten ovat? Vaihtoehtojahan löytyy: painot (sinitarra, purkka..), liimaus, teippaus tai glyseroli. Meillä luotetaan toistaiseksi glyseroliin ja jos se ei auta otetaan jytymmät keinot käyttöön. Painot eivät ole kovin hyvä ratkaisu, sillä ne saattavat vain vahvistaa rustoa pysymään ylhäällä, ns. jumpata sitä. Teippaus kuulostaa hankalalta mulle, liimausta kokeillaan sitten jos glyseroli ei pelitä. Tää korvien kanssa pelaaminen tuntuu pelkältä arpomiselta..
Laitoin tätä kirjoittaessa Aidan korvan kärkikolmanneksen glyseroliin. Seuraavana päivänä jatkaessani se on pysynyt kivasti alhaalla. Jatkamme siis korvien seurailua tiiviisti ja toivomme samalla että tuosta 11-viikkoisesta ja 28 senttisestä penskasta ei tule liian isoa..

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Naks naks ja shelttikamuja

Mulla on niiiiin upea pieni shetlantilaisen alku! Se innostuu kokoajan enemmän naksuttelusta.

Ekana juttuna haeskeltiin vähän katsekontaktia. Toinen projekti on ollut istuminen ja neiti on muutenkin kova tarjoamaan kaikissa tilanteissa kyseistä asiaa, joten sehän oli ihan pala kakkua meille. Aida tajusi heti että istumisesta tulee naks sekä namia, ja ollaan päästy ottamaan jopa hieman käskysanaa mukaan.

Viimeisenä parina päivänä ollaan treenailtu vain maahanmenoa jota oon jaksanut myös videoida. Videolta tajusin paremmin kuinka "riippuvainen" se on maahanmenon suhteen mun naminyrkistä. Pitää jatkossa yrittää häivyttää sitä pois ts. olla palkkaamatta, tällä hetkellä toi näyttää siltä että nyrkkiin kiinni ja maahan. On nimittäin pari kertaa ollut ne ihanat pentunaskalit suoraan ranteessa kiinni kun Aippa käy ajoittain vähän kierroksilla tosta maahanmenosta.. Mutta on se vaan fiksu kakara! Ei tarvi muutamaa naksautusta enempää kun toi lähes poikkeuksetta tarjoaa pelkästään oikeaa asiaa. Ja ottaen huomioon että treenisessiot ei kestä kuin muutaman minuutin muutaman kerran päivässä. :)


Sunnuntaina käytiin puolitoista tuntia lenkkeilemässä Viikissä Petran sekä Taika- ja Medya-sheltin kanssa. Aidan ekat kunnon leikkikaverit! Mä olen muuttanut vasta lokakuussa Helsinkiin joten olen ihan pihalla että missä on parhaat lenkkeilypaikat sekä tuskaillut sitä että meidän asunnon ympärillä on pelkkää betonihelvettiä. No, Viikki oli kyllä ihan huippua seutua mennä koiran kanssa. Aidakin tykkäsi kun pääsi vapaasti juoksentelemaan ja pomppimaan metsässä, pääsee pentu treenaamaan tasapainoaan! Se syttyi Medyan kanssa leikkimiselle vähän hitaasti mutta varmasti, lopulta pinkoi kyllä perässä minkä jaloistaan pääsi. Ja eiköhän me vielä uusiksikin oteta ;)