maanantai 20. heinäkuuta 2015

50 ihanaa tahmatassua!

Hämmennys, kun klikkailin itseni Bloggerin hallintapaneeliin. 50 lukijaa! Moni kertoo kirjoittavansa blogia vain itseään varten. Minä en samaan valheeseen lähde, joten onhan se myönnettävä että tuskin tulisi kirjoitettua jos tätä ei kukaan seuraisi. Kiitoksen sanat siis teille sekä erityismaininnat muutamalle aktiiviselle kommentoijalle. :) Tunnistatte varmaan itsenne. Tervetuloa myös kaikille uusille ja tuleville lukijoille.



Jo senkin kunniaksi voisin keksiä jotain spesiaalia postausta - teidän toiveiden mukaan. Ideat esille siis! Ja jos hyviä ideoita tulee roppakaupalla (toivottavasti), toteuttanen niistä useammankin.
Mistä juuri sinä haluaisit minun kirjottavan?

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Tokosheltin alku

On se jännä, miten koirankin fiilis vaihtelee ja kuinka tuo kasvaa ja kehittyy. Toisena päivänä mietin, että meillä on kyllä pitkä ja kivinen tie sinne TK1:seen, ja toisena taas sitä, kuinka huippua tuota koiraa on kouluttaa. Tänään oli jälkimmäinen päivä. Koira oli ihan liekeissä (okei, ehkä vähän liiankin), tarjosi juttuja ihan huikeesti ja jaksoi tehdä hyvällä moottorilla paljon kauemmin kuin yleensä. Jäi niiiin hyvä  mieli!



Olen nyt aloittanut seuruun tehotreenaamisen sillä, että pyydän koiran sivulle, imutan pätkiä ja lopetan pysähtymiseen, jolloin koiran luonnollisesti täytyy istua. Ajattelin aluksi, että perusasennon vaatiminen loppuun voi olla liikaa, mutta hieno hurtta on tarjonnut sitä alusta asti itsenäisesti joten miksi ei. Imuttamiseen päädyin sillä, että sen avulla pääsee tekemään pidempiäkin pätkiä ja treenaamaan takapään käyttöä jo heti alusta asti. Käden häivytän myöhemmin pois niin, että nostan nyrkin hetkeksi pois ja palautan sen paikalleen. Kontaktin suhteen tuskin tulee olemaan ongelmaa, sitä Aida pitää niin hyvin jo perusasennossa. Kuvista päätellen perusasennon suhteen voisi hakea hieman ryhtiä.. Etujalat viistää vähän turhan paljon maata. On ihan huippua omistaa tällainen harrastustoveri!




Ja mitäpä vielä. Aiemmin kirjoitin, että Aida ei nosta kapulaa. Ei vaan nosta. Ei, vaikka kapulaan olisi hierottu tuhannen auringon voimalla kaikista parhaimmat juustot. Koira lähinnä juoksee karkuun, kun näkeekin moisen puisen härpäkkeen. Pidin taukoa koko jutusta ja ajoittain väläyttelin epäilevälle sheltille mahdollisuutta ottaa kapula ihan vahingossa suuhun. Hetsailin Aidaa kapula kädessä ja kun se erehtyi ottamaan kyseisen esineen hampaisiinsa, pistin bileet pystyyn. Pari päivää sitten en enää voinut vastustaa kiusausta kokeilla, mitä neiti tällä kertaa kapulasta sanoo. Ja sinnehän se suuhun sujahti! Ihan parin treenikerran jälkeen päästiin siihen pisteeseen, että Aida ei irrota kapulasta kuin vasta luvan saatuaan. Ollaan siis jo päästy lisäämään "pidä" sekä "irti"-käskyt. Loistavaa! Mä jo innostuin niin, että haaveilen alokasluokan korkkaamisesta loppuvuonna. Saa nähdä.


sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Mitä meidän pitäisi tehdä?

Suurleirillä iski ihan jumalaton treenikärpänen. Pari viimistä kuukautta on mennyt melko vähäisten treenien merkeissä, johtuen tosin lähinnä työharjoittelusta ja kesäkuun menoista. Nyt onkin sitten loppukesä lomaa, joten mitäs muutakaan tässä.. Tosin, niin kuin joskus eräässä postauksessa totesin, me tehdään mielummin ensin fiiliksellä ja sitten vasta tavoitteella. Aida ei muutenkaan ole luonnoltaan se kaikista helpoin harrastuskoira, vaikka miellyttämisenhalua löytyykin niin monia asioita kyseenalaistetaan ja tarkastellaan miksi täytyy tehdä. Uroksen ja nartun ero(ko)? Tässä kuitenkin juttuja, mitä pohdin meille lähitulevaisuuteen!

Seuraaminen. Aida sinänsä "seuraa", mutta se voisi olla 10 x tiiviimpää sekä varmempaa. Sekin on lähinnä vahingossa opetettu, kun oon lenkillä pyydellyt kontaktia välillä. Joten kunnolliseen tokoseuruuseen ei ole vielä panostettu. En ole ihan varma miten tätä lähtisin opettamaan, mutta luultavasti sivulletulon kautta ja yhden askeleen tekniikalla.

Nouto. Tai kapulan pito. Tällä hetkellä kapula pysyy kaapissa, koska se ei vaan mene suuhun. Tai mistä tiedän, vaikka nykyään menisikin.. Tosiaan uusia sääntöjä silmällä pitäen, tää todella pitäisi ottaa treenin alle. Luultavasti innostamalla pitää vaan huijata kapula sheltin hampaisiin ja naksutella heti kun se sinne menee. Täytynee myös opetella esineen pito jollakin muulla kuin kapulalla.



Istu-maahan-siirtymät. En ole edes keksinyt käskyä vielä näille. Enkä tiedä miten opettaisin. Enkä tiedä onko takajalat vai etujalat paikallaan luontaisempaa tuolle. Öööööö. En tiedä tästä mitään.

Paikkamakuun häiriö. Paikallaanhan Aida makaa vaikka maailman tappiin asti, mutta häiriöstä en osaa sanoa oikein mitään. Toiset koirat, ihmiset, pyörät, autot, lelut, namit, yleinen hälinä..?! Täytynee lähteä vetämään joku treenikerta tuonne rakennustyömaan lähelle ja katsoa kuinka paljon ja mistä se ottaa häiriötä.

Ruutu. On mun mielestä yks hauskimmista tokoliikkeistä ja esimerkiksi yks Jessen lempparijutuista. Helpottanee tulevaakin kun otetaan tää työn alle mahdollisimman pian. Avoimeen meillä ei oo tosin mikään kiire.



Verijälki. Tää oli hirmu hauskaa Jessen kanssa! Aidankin kanssa pitäisi ottaa hommaksi ja tilata seuraavaksi lihojen mukana verta.

Namiruutu. Lisää nenähommia, aina ei jaksa treenata ja nuuhkuttelu saa sähköjäniksen hyvin nopeasti off-tilaan. En ymmärrä miksei olla tehty. Toiminee myös hyvänä harjoituksena varsinaisen jäljestyksen opettamiselle, jos ikinä siihen suuntaan jaksetaan lähteä.

Temput. Aida osaa harmittavan vähän temppuja. Aina ei tosiaan jaksa hinkata niitä millintarkkoja tokoliikkeitä, ja kurreasentohan on tosi hyödyllinen, eikö? Ja onhan se tosi viihdyttävää, kun kaverit kyselee kyläillessä "mitä temppuja se osaa", jonka jälkeen voi näyttää kun koira hyppää ilmassa voltin.

Mulla ois ihan törkeen paljon intoa tehdä kaikkea, mut täytyy pitää mielessä se fiilis. Onhan tässä monta vuotta aikaa, mutta toisaalta kasvattaja väläytteli ajatusta pennuista ensi kesän juoksuille ja mun mielessä kummittelee ajatus TK1:stä.. Mutta tosiaan. Fiiliksen mukaan. Eiks je.


lauantai 4. heinäkuuta 2015

My day -videopostaus!

Koska en ole pitkään aikaan postannut mitään järkevää, tässä sitä tulee! Tai järkevästä en niinkään tiedä, mutta kuitenkin.. My day videolla! Tätä joku oli joskus kommenteissa väläytellyt, joten eilen hieman heräämisen jälkeen päätin ottaa sen projektiksi.

Lähdettiin tosiaan käymään Aidan kanssa Suomenlinnassa. Ihan supernätti keli ja sen huomasi myös ihmismäärissä, ei todellakaan oltu ainoita lautalla.. Merimatka oli lyhyt ja perillä odotti kaunis luonto, merimaisemat ja historialliset rakennukset. Ei pöllömpää ollenkaan. Me kierreltiin Aidan kanssa jonkin verran ja jäätiin sitten ottamaan aurinkoa ja pitämään taukoa, kunnes suunnattiin takaisin mantereelle.

Palasin torstaina eli toissapäivänä Kennelliiton suurleiriltä, jossa en kuitenkaan ollut leiriläisenä vaan ohjaajana. Saimme sieltä mukaamme jonkin verran sponsorin - Pedigreen - tuotteita. Aamulla sain älynväläyksen tunkea märkäruokapusseja pakastimeen, eli kotona Aidaa odotti ehkä paras mehujää ikinä. Hyvä viilennyskeino koirille, kun meillä ei olla vielä onnistuttu pääsemään noiden "vettä kulhoon, nameja sekaan ja pakastimeen"-mehujäiden makuun..

Illalla otettiin pienet näyttelytreenit, tarkoituksena oli treenailla myös sivulletuloja mutta jätin ne seuraavaksi aamuksi. Tolle raville täytyy tehdä jotain.. Ihan kamalan näköistä. Treeniä vaan. Me ei hirveesti olla ehditty näyttelytreenejä tehdä kovin vakavissaan, kun ei oo ollut tavoitteitakaan mitä varten treenata. Mätsäriura pitäis korkata, sitä varten ollaan vähän tosiaan takapihalla kehäkettuiltu. Pieni shelttiäinen oli ihan puhki tästä päivästä.
Napauttakaahan HD-laatu päälle!



Pitihän siinä samassa ottaa ipanasta seisotuskuva.. On se nätti!