perjantai 10. huhtikuuta 2015

Saako köyhä hankkia koiraa?

Raha-asiat ovat tunnetusti Suomessa monesti tabu. Nostetaan siis kissa (vai koira?) pöydälle ja mietitään hetki. Monessa keskustelussa on viimeaikoina pyörinyt mm. koiran ostaminen osamaksulla sekä taloustilanne koiran omistamisen aikana. Tässä on niin monta ulottuvuutta, että tuntuu vaikealta aloittaa, mutta tehdään se silti.

1. Koiran ostaminen osamaksulla
Minä en ostaisi yhtäkään elävää eläintä osamaksulla. Koira ei kuitenkaan ole yhtä kallis kuin vuoden 2016 Mersu jota varten täytyy pantata pankille talo - rekisteröidyt rotukoirat huitelevat pääsääntöisesti alle kahden tonnin takana. En halua nyt puhua sekarotuisista tai "rekkaamattomista rotukoirista" (seropeja nekin). Jos et pysty säästämään sitä tonnia tuloistasi, kuinka voit varautua esimerkiksi neljän tonnin eläinlääkärilaskuihin? Ennen kuin joku huutaa mitään vakuutuksista - niissä tulee hyvin äkkiä katto vastaan 1200 euron koiran kanssa. Jos osamaksua perustellaan sillä, että halutaan jättää säästöön rahaa eläinlääkärikuluja varten, luulisi että samalla säästöllä saa myös sen koko kauppahinnan kasaan. Koira lemmikkinä on oletettavasti vähintään 10 vuoden sitoutuminen elävään, tuntevaan eläimeen. Kai sitä ostotapahtumaakin voi odottaa muutaman kuukauden enemmän - ja säästää samalla rahaa?

Valitettavaa mutta totta: lemmikin omistaminen ei ole kaikkien oikeus. Ja jos jotain tarpeeksi haluat, olet valmis tekemään töitä sen eteen.

2. Koiranpoika sairastaa
Kaikki me koiranomistajat tiedämme, että eläinlääkärireissu ei ole ikinä halpa reissu. Etenkin pennun ensimmäisten kuukausien aikana siellä on pakko käydä. Nelosrokote, tehosterokote sekä rabiesrokote. Hyvin äkkiä on lähes 200 euroa hujahtanut. Hyvällä tuurilla se voi olla jopa sekarotuisen kauppahinta? (Valaiskaa mua.) Sen lisäksi vuosittaiset rokotukset, hammashuollot.. Kastrointi tai sterilointi. Melko tavallisia toimenpiteitä, joihin uppoutuu vain ja ainoastaan kahisevaa, mutta mitäpä me emme omien kullannuppujemme eteen tekisi..


Olet koirapuistossa, koirasi leikkii muiden koirien kanssa. Vain sekunti ja yksi vinkaisu, eikä Musti enää varaa painoa oikealle takajalalle. Pakkaat koiran takaisin autoon ja lähdette eläinlääkäriin. Yksi tuomio: eturistiside poikki. TTA-leikkaus, kuntoutus, kontrollit.. Sinne sujahti 3000 euroa. Jesseltä on molemmat ristisiteet poikki syynä olemattomat kulmaukset, niistä kumpikin korjattu TTA-menetelmällä. En halua edes laskea paljonko koiran jalkoihin on mennyt rahaa. (Pitkää matikkaa, 3000 € x 2.) On paljon omistajia jotka päättävät lopettaa koiran, koska kyseinen leikkaus on kallis ja se harvoin palauttaa koiran täysin ennalleen. Se on täysin ok. Mutta johonkin täytyy vetää myös raja - on muitakin kalliita toimenpiteitä, joista koira palautuu täysin ennalleen. Täytyykö se silloin lopettaa, koska omistajan rahatilanne tulee vastaan, vai olisiko sitä kannattanut miettiä, ennen kuin ottaa sen ihunan hauvelin?

Ja minä tiedän, valitettavasti minä niiiin tiedän, että opiskelija/työtön/muuten vain heikkotuloinen harvoin säästää tuloistaan montaa tonnia. Onhan sinulla silti joku, jolta voit saada rahoitusta koiran äkillisiin sairastumisiin ja tapaturmiin? Tällainen henkilö (kuten vanhemmat, tai pankki) täytynee löytyä, jos ei-niin-hyvätuloisena päättää kuitenkin koiran hankkia.

3. Ruokinta
Koiran ruokinta vie kuukaudessa - saati vuodessa - tolkuttomasti rahaa. Säästät jos otat pienen koiran. Toisaalta niiden kauppahinnat ovat ilmeisesti jonkun trendin takia korkeammat. Ennen kuin edes harkitset koiraa, laske ihan huviksesi, kuinka paljon pelkkään ruokintaan uppoaa vuodessa rahaa. Ja tarkista, että kuukausitulosi riittävät siihen nappulasäkkiin.

Ei ole reilua syöttää lihansyöjälle marketin halvinta nappulaa, jonka todellinen lihaprosentti on muutaman prosentin luokkaa. Tuskin itsekään haluaisit syödä pelkkää puuroa, joka päivä, joka aterialla? Vai? Puoliksi raakaruokittavan Aidan kanssa ruokakulut ovat lähestulkoon samat kuin syöttäisi pelkkää nappulaa, mutta eron voi huomata (pointsit lihalle!). Tietysti lihoissa, niiden säilytyksessä ja pilkkomisessa on omat kommervinkkinsä, mutta Aidaa katsoessa tietää, että se on sen arvoista.

TL;DR: Koira on vain rikkaiden etuoikeus. Piste.


Taskut täynnä kahisevaa

15 kommenttia:

  1. Näistä asioista niiiin paljon väitellään (esim. Facen) koirakeskusteluissa. Itse olen sun kans samaa mieltä. Kyllä sen verran pitää ajatella koiran parasta, että jos tuntuu ettei pysty rahanpuutteessa antaa sille kaikkea mitä se tarvitsee niin ei sitten hanki sitä koiraa. Hyvin kirjoitettu postaus ja mielenkiintonen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin väitellään. Tiedän tosin että kolikolla on kääntöpuolensakin mutta jos nyt hieman mustavalkoistetaan asioita niin lopputulos onkin sitten tuossa yllä. :D

      Mutta joo. Huomaa sen kyllä nytkin että koiran hankkiessa ne viimeisetkin roposet sijoittaa mieluummin siihen.

      Poista
  2. Mustavalkoistettua tosiaan.

    Olen ollut opiskelija ja nyttemmin työtön koko sen ajan mitä koira on minulla ollut. Se syö raakaruokaa, sen kanssa harrastetaan, se on virallisesti tutkittu sydämen, selän, lonkkien, polvien ja kyynärien osalta. Sen kanssa on käyty ellässä tavanomaisten rokotusten kuin myös ontumisen takia ja ontumisesta seurasikin liuta isompia ellälaskuja, mitkä vakuutus korvasi. Lisäksi fyssarit, tarvikkeet; mitä nyt koiraharrastaja voi ikinä keksiäkään.

    Sillä aikaa kun minä pikkutuloillani selviän siltä tästä kaikesta ihan itse, tiedän jopa omasta suvustani oikeasti rikkaita ihmisiä, joiden koirat vetää Pedigreetä naamariin, ellässä käydään tuskin rokotuksiakaan ottamassa, koira on tempaistu jostain puskasta koristeeksi nurkkiin. Virallisista tutkimuksista ei edes puhuta.

    Minä työtön, aiemmin (ja taas tuleva) opiskelija pystyn hoitamaan koirani hyvin, hoidan sen paljon paremmin kuin yllä mainittu rikkaampi puoli. Asia erikseen, mitä se "hoitaa hyvin" kenellekin tarkoittaa. Joillekin riittää Pedigree ja tavan normilenkit "hyvänä hoitona", kun meille toisille Pedigree on kirosana ja koiraa tungetaan erinäisiin harrasteisiin ja terveydestä viilataan viimeisen päälle.

    Mutta minä nautin tästä. Nautin siitä, että saan viilata viimeisen päälle koirani hyvinvoinnin kanssa, vaikka se tarkoittaisi leikkaamista omista ruokakuluista. Minua se ei vaivaa, olen asialle sitoutunut ja en koe tarvetta sijoittaa rahaani muuhun kuin siihen koiraan. Minä nautin siitä.

    Mihin kukakin on valmis, päättäköön itse. Säästöjä saa tehtyä monin eri tavoin, elämäntapoja muuttamallakin (esimerkiksi tupakoitsijoilla se tupakoinnin lopettaminen - varmasti alkaa rahaa säästyä).

    - -

    Samaa mieltä olen tuon osamaksuasian kanssa. Ei luulisi olevan mikään vaiva säästää sitä tonnia ja muutama sata päältä, joidenkin kohdalla summa on vielä vähemmän. Jos edes siihen ei kykene säästämään, miten tosiaan voi kyetä hoitamaan esimerkiksi ne yllättävät elläkulut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tässä opiskelijana ja ihan pelkkien tukien varassa tällä hetkellä - enkä miellä itseäni huonoksi koiranomistajaksi. :-) Se on juurikin siitä kiinni, mistä on valmis karsimaan ja mitä uhrauksia tekemään koiran vuoksi. Turhan usein vaan näkee näitä "otetaan koira, ei sen pitäminen nyt niiiin kallista ole".. Mä meinasin kirjoittaa harrastuksille oman sarakkeen, mutta totesin että se ei kosketa kaikkia.

      Poista
  3. Olen täysin samaa mieltä sun kanssa näistä asioista! Voin rehellisesti sanoa, että olen pitkään halunnut jo koiranpentua, mutta en ole valmis maksamaan sitä osamaksulla vaan kerään tarvittavat rahat ja otan koiran kun sen aika on, niin kiire mulla ei ole, että osamaksulla sen ottaisin :)

    ps. Näin sut tänään PetExpossa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. :) Meilläkin meni Aida kertaostoksella.

      Haha, mä taisin kulkea laput silmillä ku en nähnyt kai yhtäkään bloggaajaa..

      Poista
  4. En tiedä, mun mielestä jotenkin provosoiva postaus.. En tiedä tarkoititko sitä niin, mutta ainakin sellaisen kuvan itse sain (ilmeisesti mustavalkoistit, mutta kuitenkin ajattelin sanoa tän :D). Teksti antoi mulle sen kuvan, että olisit "jos sulla ei ole tätä tiettyä tulorajaa, älä edes haaveile koirasta"-kannalla. Vasta kommentteja luettua paljastui että näin ei ole. Äläkä käsitä väärin, ihan samaa mieltä olen sun kanssa, ja kaikkien aiemmin kommentoineenkin. :) Itselleni on myös tulossa pentu, ihan kertamaksulla. Ja harrastaa sen kanssa aion, kuten myös syöttää muutakin kuin pelkkää nappulaa. Ja samoiten pelkillä tuilla täällä tullaan elelemään ;)

    PS. Se on TLDR :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahahaha, kiva typo :D Itseasiassa tarkemmin tl;dr.. No joo.

      Mut siis joo - ihan tarkoituksella vähän pilke silmäkulmassa kirjoiteltu teksti, aina löytyy ne poikkeukset jotka vahvistaa säännön jne, toi loppukin on ihan 100 % huumorilla.. Opiskelijaa ei voi rikkaaksi sanoa ja koiran kanssa viimeistään ei oo taskut täynnä kahisevaa. Onnea pennusta, nauti siitä ajasta! <3

      Poista
  5. Niin hyvä teksti tärkeästä aiheesta! Tämä on tosiaan jonkin sortin tabu koiramaailmassa, mikä on surullista, koska juurikin näin ne kodinvaihtajakoirat syntyvät. Samalla tuetaan pentutehtailijoiden ja ties minkä epämääräisten hiippareiden eläinsuojelulain vastaista toimintaa, kun otetaan vain se halvin mahdollinen koira, mitä Tori.fi:stä löytyy.
    Ymmärrän toki, että kaikilla ei ole paljoa rahaa, ja itsekin olen oikeasti melko köyhä. Hommasin koiran opiskelijabudjetilla, vanhempieni luota jo pois muuttaneena. Olin siis itse vastuussa kaikista menoistani, myös vuokrista, yms. Silti minulla oli riittävästi rahaa koiraan. Minä säästin. Ymmärrän siis varsin hyvin, että sellainenkin ihminen haluaa koiraan, jolla ei ole varaa esimerkiksi rekisteröityyn koiraan ja vakuutukseen, mutta mielestäni sellaisen ihmisen ei tulisi hankkia koiraa, ennen kuin rahat ovat kasassa ja jotakin säästössäkin. Niin minäkin tein. Ja luojan kiitos siellä säästössä oli myös rahaa vielä koiran hankinnan jälkeenkin - koirani jalka nimittäin murtui n. 15-viikkoisena. Ensiapu, leikkaus, pinnojen poistot, siteiden vaihdot ja kontrollit teettivät yhteensä (vakuutuksen kanssa) n. 1000 euron menot. Mitäpä jos sitä rahaa ei olisi ollutkaan? Tai mitä jos sitä vakuutusta ei olisi ollut?

    Yhteenvetona siis: olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Köyhäkin saa ilman muuta hankkia koiran, kunhan vain pystyy takaamaan sen hyvinvoinnin missä tahansa tilanteessa. Rahaa on oltava, kun jotakin sattuu, piste.
    Sait minusta uuden lukijan, mahtava blogi! :)

    sheltinkanssa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kestä miten ihania ootte! :D Mä aattelin et sohaisen muurahaispesään tällä kirjoituksella ja ne viimeisetkin lukijat kaikkoaa.

      Joo - itseasiassa oliskin pitänyt kirjoittaa noista tori.fin koirista.. Ihan vain juurikin siitä syystä että yksikään 50 euron sekarotuinen ei ole sen ostoksen arvoinen. Ja oho - sulla kävi kyllä tosi huono tuuri pennelin kanssa!

      Mä meenkin kurkkimaan sun blogia. :)

      Poista
  6. Hyvin kirjoitettu teksti, vaikka olikin jossain mielessä provosoiva, kuten yksi kommentoijista jo mainitsikin. Ensiksi minulla oli ihan samat ajatukset kuin Satulla, eli jos ei ole aina kuukaudessa tietyn verran rahaa, ei ole oikeutta koiraan. Kommentteja lukiessa kuitenkin tajusin, että se oli tarkoituksella mustavalkoisesti kirjoitettu teksti. Sinänsä ihan hyvä, muuten kävisi aika pitkäksi, kun joka kohdassa selostettaisiin kolikoiden kääntöpuolesta. Hyvin kirjoitettu teksti tosiaan!

    Meillä on kotona kolmen jätin lauma, minulla on kolme veljeä ja meneillä on rakennusprojektikin. On sanomattakin selvää, ettei tällä hetkellä rahaa ole tuhlattavaksi, mutta jos jotain sattuisi, niin kyllä ne rahat jostain revittäisiin. Itse en ainakaan kestäisi lopettaa koiraa sen takia, ettei rahaa riittäisi toimenpiteeseen, josta koira palautuu ennalleen. Kyllä sen koiran hankkiessa pitäisi tajuta, että se joka leikkiin ryhtyy, leikin myös kestäköön.

    Patchesin maksutyylistä en muista mitään, kun olin silloin niin nuori. Nessie tuli kertamaksulla (paitsi varausmaksu tietysti ensin). Kallis se oli ainakin silloin seropiksi, kun hintaa oli 350€. Nykyisin tutkimattomista vanhemmista olevien seropien hinnat ovat ihan järjettömiä, noin 400-500€ ”parhaimmillaan”. Meillä ollut isokokoinen seropipentue myytiin halvalla (äiti pelkäsi, että meillä olisi pian kolmen koiran sijasta 15 piskiä), vaikka pennut hoidettiin asianmukaisesti eli madotettiin, ruokittiin laadukkaasti ja tarkistettiin elukkatohtorilla. Niitä käsiteltiin todella paljon ja pääsivät myös ulos ja pitkin taloa riehumaan ja saivat tutustua perheen muihinkin koiriin. Osaan omistajista on pidetty yhteyttä jälkikäteenkin. Siinä mielessä en tajua, miten koiranpennuista voi oikeasti kiskoa sen tonnin, kun asianmukaiseen hoitoon ei todellisuudessa kulu niin paljon rahaa. Jet tuli osamaksulla, kun ostotilanne oli niin yhtäkkinen, eikä meille alunperin pitänyt tulla koiraa. Minusta on ihan ok ostaa elukka osamaksulla, koska loppujen lopuksi siinä jää oikeasti yhtäkkisen sairastumisen varalle rahaa. Tietysti jos sitä koiraa suunnitellaan vuositolkulla, niin kyllä nyt luulisi, että silloin saa ne rahat ja ”vararahat” kasaan, mutta yhtäkkinen ostotilanne onkin ihan eri. Tulevan bc:n aion kuitenkin hankkia ihan kertamaksulla, sillä sitä on jo suunniteltu vuosi ja edessä on vielä ainakin toinen vuosi ennen sen tuloa, joten kyllä ne rahat nyt kasaan pitäisi saada.

    Mukava blogi sinulla, ja Aida on kyllä oikein kivan näköinen sheltti! Ulkoasu on simppeli, mutta kaunis, ja siinä on kivoja yksityiskohtia. Varsinkin tuo allekirjoitus on todella hieno! Taidan jäädä seurailemaan teidän touhuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo - ei jaksa ihan joka asiasta kirjoittaa "paitsi silloin kun.." etc. :D Tulis aika puuduttava ja turhan moniulotteinen teksti!

      Oli kyllä hyvin sanottu tuo, että ei kestäisi lopettaa koiraa vain sen takia että ei ole rahaa, mulla on ihan sama ajatus. Mutta toisaalta ymmärrän kyllä hyvin niitäkin jotka tosi kalliiden (ja hankalien) leikkausten suhteen tähän ajatukseen päätyy.

      Ja onhan se ihan eri asia jos koira tulee lyhyellä varoitusajalla niin kuin juurikin esimerkiksi Aida, ei mulla olisi ikinä ollut mahdollisuutta säästää yli tonnia vähän päälle kuukaudessa, mutta sijoituskoira oli sitten vähän halvempi ostos joten sain sen kertamaksulla.

      Kiva kuulla! :) Tervetuloa lukijaksi, Aidan kanssa kiitämme <3

      Poista
  7. Hyvä teksti! Hyvin huomaa, että on pile silmäkulmassa kirjoitettu. :)

    Minäkään en lähtisi ostamaan koiraa osamaksulla. Jotenkin se tuntuu minulle väärältä ajatukselta. Toinen koira on haaveissa parin vuoden päästä ja suunnitelmissa on säästää summa x rahaa. Tähän siis sisältyy ostohinnan lisäksi rokotuksiin, ruokiin yms. menevää rahaa. Sen kun jo valmiiksi tietää, että ostohinta on loppujen lopuksi tavallaan pieni kulu koiran hankinnassa, kun miettii, kuinka paljon koiraan saa rahaa kulumaan.

    Mitä vakuutuksiin tulee, niin eno ikein tiedä siitä. Mitä olen laskureita katsonut, vakuutus voi käydä aika kalliiksi ja toisaalta sekään ei aina korvaa kaikkea. Vähän fifty-fifty siis :D Netalla kun ei ole mitään eläinlääkärikuluvakuutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että huomaa. :D

      Joo, noi vakuutukset on kyllä aika vaikeita tapauksia. Mut mä oon todennu et Pohjolan vakuutus kattaa aika hyvin, suorakorvaus toimii ja Jessen tapaus osoitti, et kyllä se vakuutus ois hieman lohduttanu noissa kalliimmissa jutuissa..

      Poista
  8. täyttä asiaa! meillä koirat on syönyt nyt jo muutaman vuoden(ko) raakaruokaa, ehdottoman paljon parempi vaihtoehto kuin nappulat, vaikkakin kalliimpi.

    VastaaPoista