keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Seuraaminen

ALO
Seuraamiskaavio sisältää kävelyosuudessa käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Kaavioon kuuluu hidas- ja juoksuosuus ilman käännöksiä ja pysähdyksiä. Kaavio ei sisällä käännöksiä paikallaan tai askelia eri suuntiin. Koira seuraa ohjaajaa taluttimetta. Koiran tulee seurata halukkaasti ohjaajan vasemmalla sivulla, koiran lapa ohjaajan polven kohdalla ja rintamasuunta ohjaajan mukaisena. Ohjaajan tulee liikkua luonnollisesti liikkeen aikana. Ohjaaja voi valita tekeekö täyskäännökset vasemmalle vai oikealle. ”Seuraa”-käskyn saa toistaa liikkeelle lähdettäessä ja nopeutta muutettaessa. Pysähdyttäessä koiran tulee istuutua perusasentoon ilman erillistä käskyä. 

Jepjep, helppoa kuin mikä. Eipäs kun. Aidan kanssa jouduinkin sitten oikeasti pohtimaan, että mites se seuraaminen oikein opetetaan. Jesse oppi seuraamisen kuin vahingossa, jossain vaiheessa vain huomasin että kato, se osaa seurata. Tai ainakin jokseenkin näin.. Sitä oli palkattu kontaktin kanssa kävelemisestä ja siitä ei ole kovin pitkä matka seuraamiseen. Aidan kanssa aloitin imuttamalla: väärin. Sain vain namia mussuttavan koiran jolla ei ollut hajuakaan mitä se siinä samalla teki. Käden häivyttäminen oli turhaa, koska koira ei tiennyt mitä muuta liikkeeseen kuuluu. Ja kyllä, olette oikeassa: en todellakaan harjoittanut imuttamista oikein, sillä tiedän että niin voi saada erittäin mainioitakin tuloksia aikaan. Ei ollut ihan meidän juttu.


Sitten lähdin miettimään seuraamista liikkeenä. Tokossa jokainen liike alkaa ja päättyy perusasentoon. Seuraaminen on kuin jatkumo perusasennolle > sama asento jatkuu mutta istumisen sijaan liikkeessä. Ja toisinpäin: kun liike loppuu, jatketaan istumista. Koiraa ei ole missään vaiheessa vapautettu käskystä, vaan sen tulee yhä pitää kontaktia ohjaajaan. Näillä ajatuksilla lähdin vain vahvistamaan perusasentoa ja kontaktia. Kontakti pysyy, vaikka nököttäisimme siinä tunnin tai lähistöllä räjäytettäisiin kalliota (testattu!). Kun uskoin kontaktin pysyvän, otin ylikorostetun askeleen vasemmalla jalalla ja heilautin kättä eteenpäin ja samalla hihkaisin iloisesti seuraa-käskyn. Kontakti pysyi, koira oli kiinni vasemmassa jalassa ja olimme askeleen verran edempänä, koira taas perusasennossa. Harjoittelut jatkuvat yhä, mutta hassusti sitä tajuaa itsestään selviä asioita vasta nyt. Olemme päässeet jopa kahteen askeleeseen, sillä en halua kiirehtiä. Hitaasti, mutta varmasti.

Haaveilemme möllitokoista ennen kesää. Paljon on vielä tehtävää ja jokin ajatus pään sisällä takoo, että olette ihan törkeästi myöhässä. Ette osaa mitään ja koira on sen 14 kuukautta. 4 kuukautta sitten olisi saanut startata alokkaassa. Pitäisi vain osata sysätä ulkoiset itsekeksityt paineet pois päästä ja nauttia siitä yhdessä tekemisestä. Katsoa sitä koiraa ja olla tyytyväinen, kun sen silmistä paistaa tekemisen ilo.



Kuvat ovat muuten jouluviikolta Haminasta. Käytiin Aidan kanssa kinkunsulatusreissulla Lelun hiekkakuopilla ja voi sitä pienen koiran iloa, kun ympärillä oli kahden jättimäisen kuopan verran hiekkaa ja silmänkantamattomiin lääniä juosta. Metsää ja korkeusvaihteluita. Mäkitreeniä ja luoksetuloharjoituksia siinä samalla.

6 kommenttia:

  1. Toi on hyvä oivallus seuraamisen suhteen! Meillä on vielä perusasentoon ja seuraamiseen sama käskysanakin. Sinnikkäästi yritin tahkota täydellisen perusasennon osaavan koiran kanssa seuraamista "seuraa"-käskyllä, mutta se ei vaan tajunnut. Sitten tajusin itse vaihtaa käskyä tuttuun "sivu"-käskyyn ja kappas,koira osasi yhtäkkiä seurata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep.. Mietin itsekin samaa käskysanaa (krhm, en usko että koiralle on asialla sen suurempaa merkitystä) mutta oma järki tuntui sanovan että ota siihen eri käskysana. :D Jotenkin niin itsestäänselvä ajatus tuo jatkumo perusasennon ja seuraamisen mutta miten sitä ei silti ole tajunnut?

      Poista
  2. Olin tuossa ite tokokoulutuksessa pari viikkoa takaperin ja kouluttaja sanoi sen niin helposti ha fiksusti: Seuraaminen on perusasento liikkeessä. Sanoi opettavansa omille koirilleen oikean paikan perusasennolle ja se on se paikka missä ollaan ihan sama mihin suuntaan. Itellä on (kolmannen kerran kun seuruun opetin XD) sama taktiikka. Tosin mulla on erillinen käsky sivulla tulossa ja seuruussa (nyt ajatellen ihan turhaa). Miten jostain niin yksinkertaisesta saakin niin hankalaa :D?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan just näin ois riittäny tohon blogitekstiinkin selitykseksi! :D Sanos muuta. Tervetuloa muuten lukijaksi :)

      Poista
  3. Kyllä te vielä ehditte kisaamaan ja ei kannata ottaa siitä kisaiästä paineita! :) Danakin olisi nyt kisaiässä, muttei todellakaan liikkeiden puolesta valmis kisoihin :-D Se on just tärkeintä mitä kirjoititkin, että sulla ja koiralla on kivaa tehdä yhdessä. :)

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista